Pikkulintujen rengastukset jatkuvat...

Jo puolentoista viikon ajan olen tuuminut, että ihan  kohta kausi on ohi ja rengastukset järvenrantapuskissa päättyvät. Kausihan päättyy siihen, että lintujen tulo lakkaa, eikä rengastuspaikalla ole enää muuta hommaa kuin termarikahvin hörppiminen. No, muutama verkkainen aamu on tullut jo koettua, eikä toivottua harvinaisuuttakaan ole osunut kohdalla, joten ajatukset ovat jo osittain siirtyilleet ensi kauteen... Mutta tänään oli taas säpinää puskassa, vaikka kestosuosikkini ruokokerttunen onkin jo matkannut Afrikkaan. Aamun mittaan rengastimme Sepon kanssa 118 lintua, mikä on kauden ennätys. Rengastuspaikallemme ilmaantui mukavasti pajusirkkuja (34 rengastusta) ja pari pikkuparvea vihervarpusia erehtyi myös ulottuvillemme (43 rengastusta). Muita päivän lajeja olivat mm. mustapääkerttu (1), punarinta (16) ja hemppo (1). Hemppoja rengastetaan Suomessa vähän, sillä avomaiden lintuina ne eivät helposti käy pensaikkojen verkkolinjoilla. Tuossa alla on kauden ainoa hemppomme, nuori naaras.
Jaa, joo, ajattelin mennä taas huomisaamuna ennen töitä katsomaan, että liikkuuko lintu...

Hrrrr, kylmä aamu Tuusulanjärvellä

Menin tuntia ennen auringonnousua Tuusulanjärven rengastuspaikallemme virittelemään verkkoja. Kylmää usvaa leijui maisemassa ja lämpämittari näytti + 3 C. Hanskat piti vetää käteen, jotta näpit eivät täysin kohmettuisi. Taivas oli pilvetön ja vedenpinta aivan liikkumaton. Hieno aamu kaiken kaikkiaan. Kesälinnut vähenevät hiljalleen. Tänään oli verkkopaikoilla enää neljä ruokokerttusta. Taivaalla lenteli etelän suuntiin peippoja, järripeippoja ja metsäkirvisiä. Laulurastaan tiksautuksia kuuli tuon tuostakin. Rengastusmielessä aamu ei ollut ikimuistoinen, sillä lintuja tuli niukanpuoleisesti, vain 27 rengastusta ja lajitkin olivat tavanomaisia, mutta tuossa verkkaisessa touhuilussa oli tänään jotain todella mukavaa ja mieltä rauhoittavaa.

Sirkkulinnut ovat lähellä sydäntäni, en tiedä miksi, mutta niin vain on. No, ilokseni sain poimia verkosta komean koiraskeltasirkun ja 7 pajusirkkua. En tullut ottaneeksi niistä kuvia, mutta päivänkoitosta otin allaolevan kuvan.

Lintutornissa Laajalahdella

On aikaa, kun viimeksi on tullut käytyä ihan perinteisellä linturetkellä. Siis semmoisella, että on kaukoputki olalla ja kohteena on perinteinen lintupaikka, jota tarkkaillaan lintutornista. Huomaan, että nykyisissä lintuhommissani tehdään nykyään aina jotakin muuta, kuin vain katsellaan lintuja.

No, eilen sunnuntaina oli uskomattoman hieno alkusyksyn päivä. Oli aurinkoista, tuuli heikkoa jostain eteläisestä suunnasta ja lämpöä iltapäivän puolella noin + 20 C.  Repussa oli eväät ja Espoon Laajalahdelle Sini-Marian kanssa tullessamme, oli nälkä aivan hirveä. Piti löytää istumapaikka, jotta syöminen olisi miellyttävää. Tallustimme Maarin tornin ohi, sillä torni pullisteli lintukansaa. Kai siellä pitkospuiden varrella joku istumapaikka nykyään on? Vuonna 2006 kartoitin Laajalahden pesimälinnustoa. Silloin tuli rämmittyä kaikki ruovikot läpi kolmeen kertaan ja laskettua vielä vesilinnut erilliskäynneillä. Mutta pitkospuiden varren istumapaikoista ei ollut muistikuvaa. Ja eilen se selvisi - ei siellä penkkejä ole. Niinpä asetuimme polun viereen jonkunmoiselle kivelle ja hoitui se myöhäislounas siinäkin. Mutta hiukan ois parantamisen varaa alueen varustetasossa...

Mjoo, ruokailun jälkeen suuntasimme torniin. Paikalla oli tuttuja ja tuntemattomia lintuihmisiä ja kova kuhina tehtyjen havaintojen tiimoilta. Punajalkahaukka ja niittysuohaukka olivat muuttaneet aiemmin ja odotuksissa oli tietty joku vielä kovempi laji. Muralle muokattu rantaluhta, eli tällä hetkellä liete, on vetovoimainen. Tuhat valkoposkihanhea, kymmeniä töyhtöhyyppiä, suokukkoja, taivaanvuohia, kapustarinta ym ruokailivat lietteellä. Vesialueella mukavasti nokikanoja, harmaasorsia, taveja, lapasorsia ym. On se mahtava lintupaikka!

Aamun pikapyrähdys

Lounainen lämmin ilmavirtaus on nyt jatkunut joitakin päiviä ja säätyyppi on ollut varsin samanlainen koko viikon. Tuuli on öisin ja aamuisin ollut heikkoa ja useimmat yöt ovat olleet lämpimiä. Hallaa ei ole ollut koko maassa. Niinpä en tänään odottanut oikein minkäänlaista lintuaamua tulevaksi, mutta meninpä kuitenkin rengastuspaikallemme Tuusulanjärvelle. Ja alku olikin vaisu, vain muutama punarinta tuli verkoille aamun ensi tuntina. Klo 7 tienoissa kuitenkin kaikki puskien pikkulinnut tuntuivat lähtevän samanaikaisesti liikkeelle ja paikalla oli aika vilinä.
Valtalajina oli edelleen ruokokerttunen ja kakkosena pajulintu. Kaksi nuorta sinirintaa olivat tukevassa kunnossa, sillä molemmilla oli vatsanpeitteessä runsaasti rasvaa (rasvakoodi 4). Aamun mukavin oli nuori pensassirkkalintu, sekin pitkälle muutolle hyvin varustautuneena, rasvaa 0-5 asteikolla 4:n arvoisesti.

Pensassirkkalintu takaa, alta.

Pensassirkkalintu sivulta.