Lintukuvauksen hankaluudet tietää jokainen asiaa joskus kokeillut... lintu on miltei aina liian kaukana tai liian ylhäällä, tai sitten se on huonossa valossa. Erittäin usein linnun ja kuvaajan välissä on risuja, jotka sekä pilaavat kuvan että hankaloittavat tarkennusta. Ihan kuin kaikessa edellämainitussa ei olisi tarpeeksi estettä kuvan syntymiseen on vielä pari lisävaikeuttajaa onnistunutta kuvaa estämässä. Ensimmäinen on tietysti kuvaaja itse. Ainakin minulle käy usein niin, että kameran asetukset ovat jääneet palauttamatta tuttuihin perusasetuksiin ja ovat siis sopimattomat käsillä olevaa kuvaustilannetta varten. Vaikka säätäminen käy usein sekunnin murto-osassa, saattaa se kuitenkin merkitä hukattua tilaisuutta. Sitten on vielä kamera itse. Sehän ei pysy vuodesta toiseen samanlaisena dokumentoivana laitteena, vaan on altis menettämään "skarppiutensa" jolloin laite on toimitettava huoltoon säädettäväksi.
Koska edessä häämöttää lintumatka ulkomaille, päätiin käydä pikaisesti testaamassa kameraani viikkoa ennen lähtöä. Jos korjattavaa olisi, niin ennen matkaa ei olisi kyllä mitään tehtävissä, mutta tietäisinpä ainakin missä mennään. Lisäksi päätin harjoitella salamakuvausta, sillä sitä olen tehnyt hyvin vähän ja edessä on sademetsän hämyssä hiippailevien lintujen jahtaamista. Järvenpään Tervanokka on hyvä kokeilupaikka, sillä alueella on lähes ympäri vuoden pelottomia lintuja, joiden kanssa voi harjoitella.
Ensin harjoittelin sinisorsien kanssa.
Ja sitten naakkojen. Pienen harjoittelun (noin 50 ruutua) jälkeen löysin salamaan sopivat asetukset, siis sellaiset jotka eivät pilaa kuvaa ihan totaalisesti. Sekä sorsa- että naakkakuva onnistuivat minusta riittävän hyvin. Ei muuta kuin kohti Madagascaria! (josta en pysty tätä blogia päivittämään).
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
tiistai 14. lokakuuta 2014
Viimeiset rengastukset Tuusulanjärvellä
Sunnuntaiaamu kirkastui hyvin hitaasti. Aamu oli tyyni ja sumuinen. Vielä klo 10 kymmenen aikoihin näkyvyyttä oli vain viitisen sataa metriä. Sumu ei sovi Tuusulanjärven rengastuksiin lainkaan, sillä sumu on aina sakeimmillaan järvellä ja rantaniityillä. Kun pelloilla ilma jo kirkastuu, makaa sumu vielä niittyjen yllä. Muutolla olevat linnut kiertävät sumun ja rengastuspaikalla on hiljaista. Näin se meni sunnuntainakin. Aamun tulos oli 26 rengastusta ja 1 kontrolli. Punarintoja, pajusirkkuja, talitiaisia, keltasirkkuja ja pari vihervarpusta. Puskissa liikkui vielä pajulintu ja sinirinta. Mukavan rauhallinen aamu kahvitella ja katsella rauhassa ympärilleen!
Vihervarpunen, 1-kv koiras.
Keltasirkku, +1-kv koiras, eli ennen vuotta 2014 syntynyt. Tämä keltasirkku oli vuoden viimeinen lintu tältä rengastuspaikalta, sillä lähiaikoina muut puuhat sitovat niin, ettei tänne rannalle millään jouda. Ehkä taas ensi kesäkaudella...
Vihervarpunen, 1-kv koiras.
Keltasirkku, +1-kv koiras, eli ennen vuotta 2014 syntynyt. Tämä keltasirkku oli vuoden viimeinen lintu tältä rengastuspaikalta, sillä lähiaikoina muut puuhat sitovat niin, ettei tänne rannalle millään jouda. Ehkä taas ensi kesäkaudella...
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Länsirannikolla kunnon linturetkellä (Phylloscopus-festivaalit 2014!)
Monena syksynä olemme menneet kaveriporukalla Kristiinankaupungin seutuville syysretkelle. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Katajan Mikko, joka on ryhmämme organisaattori, venekuski, optiikkatietäjä ja maan mainio seuraveikko, nimesi lokakuisen viikonloppumme jokunen vuosi sitten Phylloscopus-festivaaliksi. Ajatuksenaan kai oli, että tuohon aikaan vuodesta länsirannikolla näkisimme runsaasti harvinaisia itäisiä Phylloscopus-suvun uunilintuja ja se olisi sitten yhtä juhlaa ja festivaalia. Kaunis ajatus!
Tänä vuonna meitä oli viisi: yllämainittu Mikko, Vickholmin Joppe, Uppan eli Andreas Uppstu ja Heiskanen eli Kimmo Heiskanen. Ajanjaksolla 2.- 5.10. sää oli todella lempeä. Päivälämmöt nousivat +14 asteeseen ja yöt jäähtyivät vain hiukan alle + 10 asteen. Tuuli oli lähinnä kaakosta. Olosuhteet olivat siis loistavat harvinaisten lintujen saapua Kristiinankaupungin saariin Domarkobbenille ja Trutklobbarnalle, joilla havainnoimme nuo päivät. Lintuja oli hienosti liikkeellä: parhaana päivänä näimme 31 kihua joista toistakymmentä määritettyjä levepyrstökihuja, muutohaukka muutti, samoin 2 pikkusirkkua ja kosolti tiaisia, hippiäisiä ja vihervarpusia. Suursäätilassa taisi olla kuitenkin jotakin hiukan pielessä, sillä ne harvinaisuudet jäivät puuttumaan (jälleen) ja Phylloscopuksiakin oli niukasti. Kaikki lajilleen tunnistetut olivat kotoisia tiltaltteja...
Tänä vuonna meitä oli viisi: yllämainittu Mikko, Vickholmin Joppe, Uppan eli Andreas Uppstu ja Heiskanen eli Kimmo Heiskanen. Ajanjaksolla 2.- 5.10. sää oli todella lempeä. Päivälämmöt nousivat +14 asteeseen ja yöt jäähtyivät vain hiukan alle + 10 asteen. Tuuli oli lähinnä kaakosta. Olosuhteet olivat siis loistavat harvinaisten lintujen saapua Kristiinankaupungin saariin Domarkobbenille ja Trutklobbarnalle, joilla havainnoimme nuo päivät. Lintuja oli hienosti liikkeellä: parhaana päivänä näimme 31 kihua joista toistakymmentä määritettyjä levepyrstökihuja, muutohaukka muutti, samoin 2 pikkusirkkua ja kosolti tiaisia, hippiäisiä ja vihervarpusia. Suursäätilassa taisi olla kuitenkin jotakin hiukan pielessä, sillä ne harvinaisuudet jäivät puuttumaan (jälleen) ja Phylloscopuksiakin oli niukasti. Kaikki lajilleen tunnistetut olivat kotoisia tiltaltteja...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)