Lintukuvauksen hankaluudet tietää jokainen asiaa joskus kokeillut... lintu on miltei aina liian kaukana tai liian ylhäällä, tai sitten se on huonossa valossa. Erittäin usein linnun ja kuvaajan välissä on risuja, jotka sekä pilaavat kuvan että hankaloittavat tarkennusta. Ihan kuin kaikessa edellämainitussa ei olisi tarpeeksi estettä kuvan syntymiseen on vielä pari lisävaikeuttajaa onnistunutta kuvaa estämässä. Ensimmäinen on tietysti kuvaaja itse. Ainakin minulle käy usein niin, että kameran asetukset ovat jääneet palauttamatta tuttuihin perusasetuksiin ja ovat siis sopimattomat käsillä olevaa kuvaustilannetta varten. Vaikka säätäminen käy usein sekunnin murto-osassa, saattaa se kuitenkin merkitä hukattua tilaisuutta. Sitten on vielä kamera itse. Sehän ei pysy vuodesta toiseen samanlaisena dokumentoivana laitteena, vaan on altis menettämään "skarppiutensa" jolloin laite on toimitettava huoltoon säädettäväksi.
Koska edessä häämöttää lintumatka ulkomaille, päätiin käydä pikaisesti testaamassa kameraani viikkoa ennen lähtöä. Jos korjattavaa olisi, niin ennen matkaa ei olisi kyllä mitään tehtävissä, mutta tietäisinpä ainakin missä mennään. Lisäksi päätin harjoitella salamakuvausta, sillä sitä olen tehnyt hyvin vähän ja edessä on sademetsän hämyssä hiippailevien lintujen jahtaamista. Järvenpään Tervanokka on hyvä kokeilupaikka, sillä alueella on lähes ympäri vuoden pelottomia lintuja, joiden kanssa voi harjoitella.
Ensin harjoittelin sinisorsien kanssa.
Ja sitten naakkojen. Pienen harjoittelun (noin 50 ruutua) jälkeen löysin salamaan sopivat asetukset, siis sellaiset jotka eivät pilaa kuvaa ihan totaalisesti. Sekä sorsa- että naakkakuva onnistuivat minusta riittävän hyvin. Ei muuta kuin kohti Madagascaria! (josta en pysty tätä blogia päivittämään).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti