Olen muutaman viime vuoden aikana laittanut pienen määrän tuulihaukan pesälaatikoita tänne kotinurkille, missä nyt vaan on sopiva ladonseinä ollut tarjolla. Tuulihaukka on ollut pitkään poissa näiltä korkeuksilta, mutta lajin runsastuttua muualla maassa, on haukkoja alkanut riittää tännekin. Useampi huono myyrävuosi ei ole vauhdittanut tuulihaukan paluuta, mutta ehkäpä ensi vuonna tulee useampi pesintä. Tämän vuoden myyrillä, ei ihmeitä taida vielä tapahtua.
Tuusulanjärven rantamilla olen pitkään seurannut optimipaikalla olevaa tuulihaukan pesälaatikkoa. Keväisin ladolla näkee aina 1-2 haukkaa, mutta pesintää en ole pöntöllä nähnyt koskaan. Aamulla päätin lähteä käymään kyseisellä, jonkun muun kiinnittämällä pöntöllä, joka on ollut ladon seinässä ehkäpä jo 15 vuotta. Ladolle tullessani totesin, että onpa korkealla... Tikapuuni riittivät niukin naukin. Pesälaatikko oli käsikopelolla tunnustellen aivan puhdas. Ei pehmusteita. Siinä syy, miksi haukka ei ole pesinyt. Tyhjensin pesään muovipussillisen puuvajan pohjalta kerättyä mujua. Nyt luulisi kelpaavan...
Poistullessani tapasin talon isännän Matti Heikkilän, jonka kanssa vierähti pitkä tovi jutustellessa. Samalla sain tiedon toisestya pesälaatikosta rantaladolla, jonka kävin myös huoltamassa. Nyt olisin valmis lyömään vetoa, että toisessa näistä pesii tulevana kesänä tuulihaukka!
Kotipihaan viritin iltapäivän kuluksi yhden sirkkuverkon pyyntiin kauraruokinnan viereen. Kahdessa tunnissa verkosta tuli aiemmin rengastamani tali- ja sinitiainen, potrassa kunnossa oleva hippiäinen, sekä kaksi keltasirkkukoirasta, toinen 2-kv ja toinen +2-kv, eli viime vuonna ja sitä aiemmin syntyneet sirkut. Molemmat niukassa rasvassa, mitä ihmettelen. Ruokinnan tuntumasta saamani tiaiset kun ovat olleet tosi tukevassa kunnossa, hyväkuntoisina valmiita pesimäkauden koetuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti