Rengastushommani Tuusulanjärven paikoilla päättyivät tämän syksyn osalta viime viikonloppuun. Lauantaiaamuna kokeilin rastaspyyntiä ja ihan mukavalla tuloksella: 12 mustarastasta tuli, näistä 10 tänä vuonna syntynyt koiraita, 1 tänä vuonna syntynyt naaras ja 1 joskus aiemmin syntynyt koiras. Muuten oli verkoilla hiljaista. Tiaisia liikkui hieman ja vielä tuli viisi pajusirkkua. Valkoselkätikkavaellus on juuri nyt vauhdissa, ja on ehkä voimakkain vuosikymmeniin. Venäjällä on syntynyt lujasti jälkikasvua viime kesänä ja nyt nuoret linnut ovat liikkeellä. Verkkopaikallakin kävi yksi vaseti, mutta eipä hairahtanut verkkoon vaan jatkoi kohti lounasta. Harmitti!
Sunnuntaiaamun strategiaa pohdin pitkään: mennäkö vielä verkoille vai kokeillako pitkään mielessä pyörinyttä hanketta koettaa rengastaa Lassilan tilan pikkuvarpusia jäteviljakasalta. Päädyin jälkimmäiseen uhkayritykseen. Laitoin yhden 6-metrisen verkon kasan yli aamun pimeydessä, toiveena saada kasalla pitkään herkutellut parikymmenpäinen parvi kiinni. Pikkuvarpunen ei ole tyhmä lintu, vaan varovainen ja lisäksi se nukkuu aamulla pitkään. Niinpä sain aloittaa aamun poimimalla verkosta närhen, joka huudoillaan ilmoitti koko kylälle, että verkossa on kamalaa. Tämän jälkeen viljakasan tiaisia jäi verkkoon puolen tusinaa, ennen kuin varovaiset pikkuvarpuset ilmaantuivat haukotellen paikalle ihmettelemään mistä nyt on kyse. Ei puhettakaan, että parvi olisi pölähtänyt verkkoon. Nyt ne tietävät, että viljakasalla on oltava varovainen, eikä sinne kannattane muutamaan viikkoon mennä yrittelemään. Tähän rengastuspainotteiseksi muuttuneeseen blogiin tulee arvatenkin loppuvuoden ja talven mittaan niukasti uutisia, vaan eipä sitä koskaan tiedä... Pöllöhommia täytyy ainakin vielä koettaa ja ehkä tikkaa, jos semmoisia tulee vastaan.
 |
| Tuusulan Seittelin kosteikko jäätyi 11.10.2015. Aamulämpö -3 C, verkot menivät huuruun ja konttaan. |
|
|
 |
| Toinen Lassilan tilalta rengastamistani pikkuvarpusista 18.10.2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti