29.5.2014 Huuhkajan pesillä, osa 2

Aamu oli sateinen, harmaa ja tuulinen astuessani ulos klo 6 aamukahvin jälkeen. Ajelimme Sepon kanssa huuhkajan pesäpaikalle Keski-Uudellamaalla ja poikasten rengastus jälleen mielessä. Kolmen tunnin etsinnän jälkeen luovutimme. Emojen käytöksestä päätellen pesintä on onnistunut, mutta poikasesta ei löytynyt untuvaakaan. Hieman oli ulosteroiskeita kalliohyllyllä ja emon tuoma myyränpuolikas makupalaksi, mutta itse poikanen oli ihan käsittämättömästi kateissa. Sateen kastelemina poistuimme paikalta ihmetellen mistä on kysymys.

Huom! Allaolevaa tekstiä on päivitetty 6.6.2014 saatuani huuhkajaoppia esimieheltäni Jarilta.

Iltapäivän päätteeksi lähdimme Sini-Marian kanssa Päijät-Hämeen puolelle vanhalle huuhkajan pesäpaikalle. Pesä oli tyhjä. Poikasista on jäänyt pesäpohjaan kuitenkin todistusaineistoa: valkoiset ulosterpirskeet pesän reunoilla kielivät poikasista, samoin pesäpohjassa oleva harmaa möhnä, joka kuulemma on poikasten oksennusta. Mutta missä poikaset nyt olivat? Pedon syömiä, vai joko ne olisivat vaeltaneet pesäjtrkänteeltä jonnekin?  Hieman jäi epäilys kuitenkin nävertämään mieltä: ettei olisi pahansuovalla ihmisellä näppinsä pelissä? Pesän tuntumassa kun oli merkkejä ihmisen käynnistä. Kokosin pesähyllyn eteen risuesteen - hyllylle pyrkivän ihmisen on purettava tuo este - niinpä ensi kerralla ainakin tiedämme, onko paikalla käynyt joku jälkeemme.

Huuhkajan pesäkuoppa on tuossa tumman kepin alla. Ympärillä on runsaasti luita ja muita tähteitä menneistä aterioista.

Tätä maisemaa huuhkaja katselee pesältään.

26.5.2014 Huuhkajien pesillä

Tänä keväänä on tarkoituksenani ollut koettaa paikallistaa pari-kolme "kateissa ollutta" huuhkajan pesää. Kateissa ne ovat tietty olleet vain petolintujen pesintöjä seuraavilta ihmisiltä, eivät niinkään huuhkajilta itseltään! Ajatuksena on, että pesäpaikkoja seuraamalla selviäisi kyseisten pesien pesimismenestys. Lisäksi ainakin yksi pesistä sijaitsee mitä todennäköisimmin keskellä kulttuuriympäristöä ja tämän pesäpaikan suojelu onnistuisi jatkossa parhaiten siten, että pesän tarkka sijainti olisi tiedossa.

Monien petolintujen pesien sijaintitiedot ovat lintuharrastajapiireissäkin mieluiten pidettävä oman luotetun sisäpiirin tietoina, valitettavasti. Me kaikki taidamme tietää ainakin jonkun liian innokkaan lintukuvaajan, joka ei osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla lintupaikalla, tai jonkun vähän lörpön lintufanin, jonka suusta sana leviää ja sitten on aran linnun pesintä vaaravyöhykkeessä. Siksi pesäpaikoista ei puhuta suuriäänisesti. Mjoo... tuossa alla on kuva aikuisesta naarashuuhkajasta. Lintu varoitteli oletetun pesäpaikan tuntumassa täällä Keski-Uudellamaalla. Pesän tarkka sijainti jäi vielä tällä kertaa epäselväksi, mutta varoittelu viittaa onnistuneeseen pesintään. Tällä reviirillä siis kaikki hyvin! Ja se on hienoa, sillä huuhkajakantamme on ollut jyrkässä alamäessä viimeiset 20 vuotta.

23.5.2014 Peltosirkkujen perässä

Tänään ponkaisimme erityisen varhain liikkeelle kohti Salon peltosirkkumaita (herätys klo 1.25). Ajelin Tuomaksen luo Helsinkiin ja pian edelleen kohti Salon perinteisiä hyviä peltosirkkualueita. Tarkoituksena oli koettaa värirengastaa muutama peltosirkkukoiras pysyvistä lauluryhmistä, jotta lintujen säilyvyyttä voitaisiin tulevina vuosina seurata. Salossa kanta on edelleen melko vahva monin paikoin ja nyt suuntasimme alueelle, josta viime vuonna merkitsimme muutaman peltosirkun. Aamun ensitunnit (yleensä tärkeimmät ja tehokkaimmat pyynnin kannalta) sujuivat huonosti: pariutuneet linnut eivät olleet yhteistyökykyisiä ja vedimme vesiperän noin puolen tusinan ensimmäisen koiraan kanssa! Peltosirkku on varovainen lintu ja siksi aika hankala saada kiinni. Moni koiraista tyytyy laulamaan tai varoittelemaan ylhäällä puussa vaivautumatta alas lintuverkon läheisyyteen. Vaihdoimme paikkaa aamun jo muututtua päiväksi ja jo onnisti - seuraavat kaksi lintua saivat värirenkaat koipiin puolessa tunnissa. Vaihdoimme paikkaa vielä uudelle lauluryhmälle ja ihmeeksemme saimme vielä kaksi koirasta kiinni. Mahtavaa! Kaiken kaikkiaan laskimme päivän yhteissummaksi 38 peltosirkkua, joista 11 oli naaraita. Juuri naaraiden saapuminen koiraiden lauluryhmiin takaa lauluryhmien säilyvyyden ja peltosirkun suvun jatkumisen. Vaikeasti havaittavien naaraiden lukumäärä oli meille iloinen yllätys - niitä on ilmeisesti tullut muutolta vielä aivan viime päivinä.

Tässä +2 kv koiras (ikä määritetty pyrstösulkien muodosta)

Ja tässä osa päivän väreistä.

22.5.2014 Järvenpään Lemmenlaaksossa virkistäytymässä

Tänään teimme työpaikkani ihmisten kanssa virkistäytymisretken Lemmenlaakson luonnonsuojelualueelle erinomaisessa säässä. Pääjoukot saapuivat Helsingistä bussilla paikalle, mutta me muutamat lähempänä asuvat hankkiuduimme alueelle omin neuvoin. Olipa aika mahtavaa katsella ja kuunnella kolleegoiden kommentteja ympäröivästä luonnosta, sillä paikalla oli maamme eturivin tietäjiä kovakuoriaisten, päiväperhosten, pistiäisten, nilviäisten, kasvien, nisäkkäiden ja lintujen aloilta. Luultavasti unohdin nyt vielä jonkun erikoisalan - anteeksi siitä! Aivan suussasulavan maittavien eväiden lisäksi saimme nauttia kahden idänuunilinnun laulusta ja lukuisten sirittäjien säkeistä. Pikkusieppopari oli varsin vaitonaisina, olisikohan pariskunnalla pesintä alkamassa? Poislähtiessämme löysimme vielä yksinäisenä lauleskelevan pikkusiepon, joka oli kuitenkin ihmisarkaa tyyppiä, eikä lintua päässyt kunnolla ihailemaan. Paljon oli puhetta kuningaskalastajasta, joka pesi alueella viimeksi vuonna 2009. Tekopesän tekeminen tällekin lajille voisi kuulemma olla mahdollista... ehkä otamme semmoisen tulevaan ohjelmaan lintuyhdistyksemme Apus ry:n aktiivien kanssa tulevaisuudessa. Useammat meistä ottivat lähikuvia lehtipuun kantojäärästä joka poseerasi Marin sormella. Sympaattinen otus, joka lopulta otti siivet alleen ja katosi korkeuksiin. Kiitokset työtovereilleni hauskasta ja virkistävästä päivästä! Allaolevassa kuvassa on pesää rakentava sirittäjä.

Ja tuossa alla edellämainittu lehtipuun kantojäärä.

21.5.2014 Nurmijärvellä linnustokartoitushommissa

Herätys klo 4.00 ja Nurmijärvelle. Kohteena oli Vantaanjokivarressa sijaitseva vanhan metsän alue, Kaanaan vanha metsä, jonka linnustoa lintuyhdistyksemme tänä vuonna selvittää. Alue ei ole suuren suuri, vain 17 hehtaaria, mutta laadultaan se on mainio. Isojen ja jykevien kuusien lomassa on runsaasti järeää haapaa, raitoja ja muutama lehmuskin. Myrskynkaatoja on kosolti, niin että eteneminen on ajoittain vaikeaa. Metsän pohja on enimmäkseen lehtomaista kangasta ja paikoin lehtoa. Metsää halkoo pari puroa, tai ehkä oikeammin noroa, jotka laskevat rauhallisesti virtailevaan Vantaanjokeen. Talviaikaisella käynnillä metsässä oli hyvin hiljaista, mutta tänään oli aivan toisenlaista: laulukuorossa oli runsaasti metsän peruslintuja (peippoja, tiaisia ja rastaita) ja niiden lisäksi 4 sirittäjää, 2 peukaloista ja 4 pyytä. Pyyt olivat vanhan metsän laikkua ympäröivässä ylitiheässä nuoressa kasvatusmetsässä, joka on arvattavasti hyvin turvallinen elinpaikka. Taimikossa olivat myös kevään ensimmäiset punavarpuset ja nuori hirvi. Mainio aamu, jota hentoinen sade ei haitannut!

10.5.2014 Raaseporin Antskogissa

Länsi-Uudellamaalla pihalinnut poikkeavat Järvenpään kotinurkkieni pihalinnuista. Pihan reunassa mekasti heti aamutuimaan kaksi käenpiikaa. Päätin koettaa onneani ja ottaa reviirilinnun kiinni. Se onnistui hetkessä, sillä käenpiika puolustaa ärhäkästi reviiriään. Käenpiian sukupuolet ovat samannäköiset ja ikä määritetään käsisulkien peitinhöyhenten kuvioinnista. Keväällä toisen vuoden linnulla eli 2-kv:lla on kyseisissä peitinhöyhenissä vaaleat kärjet höyhenen sisä- ja ulkohöydyssä, kun vanhemmillä vaaleaa on vain ulkohöydyssä. Tällä linnulla myös kyynärsulat ovat samanikäiset, eikä nuoruuspuvun kyynärsulkia ole, tämä on siis +2-kv.

Ja tässä vielä siipikuva:

18.5.2014 Kottaraispöntöillä

Lähdimme aamupäivällä Sini-Marian kanssa kiertämään kottaraispönttöjä. Keski-ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry. on suosiollisella avustuksellani ripustanut muutaman kymmenen pönttöä kottaraisille Järvenpään ja Tuusulan alueelle. Tarkastin pari päivää sitten puolen tusinaa pönttöä ja nyt olivat vuorossa loput. Ensin ajoimme Tuusulaan Seittelin kosteikon liepeille. Kottaraispönttö oli asumaton, mutta kahdessa pikkuvarpuspöntössa oli pikkuvarpusperheillä kaikki hyvin. Hyvin pienet poikaset jätettiin kasvamaan, mutta toisesta jäi emo rengastajan käteen. Sukupuolen määritys kloaakin muodosta... tämä pitää opiskella, näytti kuitenkin koiraalta.

Järvenpäässä kottaraiset eivät enää näytä suosivan pönttöjä. Kottaraisia näkee ruokailemassa siellä täällä, eli kottaraisia kyllä vielä on, mutta luonnonkoloja on tarjolla sen verran runsaasti, että pöntöt eivät vedä. Ehkä kanta on harventunut myös? Vanhankylänniemessä pöntöissä oli kaksi poikuetta (5 + 4 poikasta), Kyrölässä oli vain yksi poikue (4 poikasta) ja Ainolan liepeillä yksi poikue (1 poikasta). Tähän urakointiin meni kuutisen tuntia. Eivät kottaraispöntöt sentään ihan autioita olleet. Monissa oli talitiaisen ja sinitiaisen munia, yhdessä pikkuvarpusen munat ja kirjosiepot olivat tehneet sievät pesäkieppinsä pariin pönttöön.

  Tässä poikanen Kyrölän asemametsikön pöntöstä.

17.5.2014 Kotikulmilla

Lauantaipäivälle oli varattu kovasti kotihommia, mm. mattojen tuuletusta yms. jännittävää. Aamulla kävin kuitenkin selvittämässä kotimäkemme sirittäjätilanteen pikaisesti. Ajatuksena oli koettaa pyydystää rengastamista varten pesivät sirittäjät, sillä niistä voisi saada mielenkiintoisen kontrollitiedon, mikäli palaavat taas ensi vuonna. Ensimmäinen sirittäjä oli pariton, senhän jo kuuli taukoamattomasta laulustakin. Otin siitä muutamat dokumenttikuvat ja jätin sen odottamaan naaraan ilmaantumista. Toisella reviirillä oli kaksi lintua ja äänely oli vaisua: pesintä on siis alkanut. Viritin verkon ja koiras oli hetkessä kiinni. Sukupuolen voi luotettavasti määrittää vain hautomalaikusta. Tämä lintu jätti aluksi vähän ymmälle, sillä tällä oli "puolittainen" hautomalaikku, mutta vapauttamisen jälkeen lintu lensi lähimmälle kuusen oksalle ja lauloi välittömästi muutaman säkeen. Koiras siis!

Iltapäivällä olin saanut kotimuodollisuudet kuntoon ja päätin laittaa kahlaajakatiskat koetukseen Lepolan-Kyrölän-Ristinummen uusilla lampareilla täällä Järvenpäässä. Lampareet on kaivettu talven aikana uuden, tulevan asuinalueen eteläreunalle ja nyt kun häirintää on vielä vähän ja rannat ovat vielä kasvillisuudesta vapaat, ne näyttävät ajoittain keräävän hieman kahlaajia. Tänään paikalla oli 4 lapinsirriä ja 4 pikkutylliä. Ilokseni yksi lapinsirri käveli katiskaan. Rengastus, siivien mittaus ja punnitus ja sitten vapautus takaisin lampareelle. Homma vei ehkä viisi minuuttia lapinsirrin arvokasta aikaa, siitä pahoittelut!

Tämän linnun iän määritys on kesken. Uskon tämän olevan 2-kv, koska tertiaalien peitinhöyhenet näyttävät olevan kahdentyyppisiä (siis sekä juv-puvun että ad-puvun), lisäksi sisemmät käsisulat ovat kuluneita, kun uloimmat näyttävät tuoreilta. Mutta täytyy kysyä viisaammilta lisää.

11.5.2014 Lehtopöllöjen parissa

Kuun alussa tuli kierrettyä keskiuusmaalaiset pöllönpöntöt ja hiljaista oli. Ei pesintöjä. Viirupöllön pesintä päättyi jo toisena vuonna peräjälkeen munien tuhoutumiseen. Näätää epäillään syylliseksi. Järvenpään Vanhankylänniemen lehtopöllöt taitavat pesiä luonnonkolossa, sillä pariskunta on ollut paikalla. (27.5. sain tiedon ekopinnojen erikoismieheltä Jari Helanderilta, että lehtopöllöpoikue on maastossa Vanhankylänniemessä - täytynee lisätä pönttöjen määrää alueella).

Äitienpäivänä piti käydä tietty äitiä tervehtimässä Länsi-Uudellamaalla. Pöntöt tuli käytyä myös läpi... Ensin saatiin veljeni Jannen kanssa kiinni lehtopöllöemo ja sitten rengastettiin poikaset, joita pöntössä oli kolme. Emo oli jo valmiiksi rengastettu, hieno homma! Rengastustoimiston tiedoista selvisi, että emo sai renkaan Lohjalla vuonna 2004, eli on nyt siis 11-kv.