23.5.2014 Peltosirkkujen perässä

Tänään ponkaisimme erityisen varhain liikkeelle kohti Salon peltosirkkumaita (herätys klo 1.25). Ajelin Tuomaksen luo Helsinkiin ja pian edelleen kohti Salon perinteisiä hyviä peltosirkkualueita. Tarkoituksena oli koettaa värirengastaa muutama peltosirkkukoiras pysyvistä lauluryhmistä, jotta lintujen säilyvyyttä voitaisiin tulevina vuosina seurata. Salossa kanta on edelleen melko vahva monin paikoin ja nyt suuntasimme alueelle, josta viime vuonna merkitsimme muutaman peltosirkun. Aamun ensitunnit (yleensä tärkeimmät ja tehokkaimmat pyynnin kannalta) sujuivat huonosti: pariutuneet linnut eivät olleet yhteistyökykyisiä ja vedimme vesiperän noin puolen tusinan ensimmäisen koiraan kanssa! Peltosirkku on varovainen lintu ja siksi aika hankala saada kiinni. Moni koiraista tyytyy laulamaan tai varoittelemaan ylhäällä puussa vaivautumatta alas lintuverkon läheisyyteen. Vaihdoimme paikkaa aamun jo muututtua päiväksi ja jo onnisti - seuraavat kaksi lintua saivat värirenkaat koipiin puolessa tunnissa. Vaihdoimme paikkaa vielä uudelle lauluryhmälle ja ihmeeksemme saimme vielä kaksi koirasta kiinni. Mahtavaa! Kaiken kaikkiaan laskimme päivän yhteissummaksi 38 peltosirkkua, joista 11 oli naaraita. Juuri naaraiden saapuminen koiraiden lauluryhmiin takaa lauluryhmien säilyvyyden ja peltosirkun suvun jatkumisen. Vaikeasti havaittavien naaraiden lukumäärä oli meille iloinen yllätys - niitä on ilmeisesti tullut muutolta vielä aivan viime päivinä.

Tässä +2 kv koiras (ikä määritetty pyrstösulkien muodosta)

Ja tässä osa päivän väreistä.