29.5.2014 Huuhkajan pesillä, osa 2

Aamu oli sateinen, harmaa ja tuulinen astuessani ulos klo 6 aamukahvin jälkeen. Ajelimme Sepon kanssa huuhkajan pesäpaikalle Keski-Uudellamaalla ja poikasten rengastus jälleen mielessä. Kolmen tunnin etsinnän jälkeen luovutimme. Emojen käytöksestä päätellen pesintä on onnistunut, mutta poikasesta ei löytynyt untuvaakaan. Hieman oli ulosteroiskeita kalliohyllyllä ja emon tuoma myyränpuolikas makupalaksi, mutta itse poikanen oli ihan käsittämättömästi kateissa. Sateen kastelemina poistuimme paikalta ihmetellen mistä on kysymys.

Huom! Allaolevaa tekstiä on päivitetty 6.6.2014 saatuani huuhkajaoppia esimieheltäni Jarilta.

Iltapäivän päätteeksi lähdimme Sini-Marian kanssa Päijät-Hämeen puolelle vanhalle huuhkajan pesäpaikalle. Pesä oli tyhjä. Poikasista on jäänyt pesäpohjaan kuitenkin todistusaineistoa: valkoiset ulosterpirskeet pesän reunoilla kielivät poikasista, samoin pesäpohjassa oleva harmaa möhnä, joka kuulemma on poikasten oksennusta. Mutta missä poikaset nyt olivat? Pedon syömiä, vai joko ne olisivat vaeltaneet pesäjtrkänteeltä jonnekin?  Hieman jäi epäilys kuitenkin nävertämään mieltä: ettei olisi pahansuovalla ihmisellä näppinsä pelissä? Pesän tuntumassa kun oli merkkejä ihmisen käynnistä. Kokosin pesähyllyn eteen risuesteen - hyllylle pyrkivän ihmisen on purettava tuo este - niinpä ensi kerralla ainakin tiedämme, onko paikalla käynyt joku jälkeemme.

Huuhkajan pesäkuoppa on tuossa tumman kepin alla. Ympärillä on runsaasti luita ja muita tähteitä menneistä aterioista.

Tätä maisemaa huuhkaja katselee pesältään.