22.6.-23.6.2014 Lågskärin lintuasemalla

Kurjat kesäkelit pitivät pintansa ihan loppuun asti! Poistuimme saaresta retkivarusteet perusteellisesti kastelevassa vesisateessa. Luoteistuulikin nostatti niin häijynkomean aallokon, että miltei pahaa teki.

Viimeiset päivät saaressa kuluivat edelleen lintuverkkoja aamutuimaan tuuletellen. Iltapäivisin kiersimme tiirojen pesillä, mutta vain pieni osa poikasista oli rengastusikäisiä. Vaikka puolitoistaviikkoinen reissumme tälle monien ihmeellisten lintutarinoiden saarelle ei tuonutkaan eteemme mitään kovin ihmeellistä lintuharvinaisuutta, oli saarikäynti kuitenkin ylivertaisen hieno kokemus. Avarat maisemat, pesimälintujen runsaus ja suuri etäisyys arkiseen, työntäyteiseen maailmaan saivat nämä päivät tuntumaan ihmeen hienoilta. Me nautimme!

Tässä alla verkkoomme osunut kirjokerttu, jonka määrittäisin mieluusti koiraaksi, mutta Svenssonin mukaan tämän yksilön alapuolen juovitus vatsan keskellä ei ollut riittävän tiheää, jotta 100 % määrityksen voisi tehdä.

Ja tässä alla yksi saaren ympäristössä elävistä kuudesta merikihusta.

Lågskärille uskomme palaavamme uudestaan, ehkä ensi kesänä taas...

18.6. - 21.6.2014 Lågskärin lintuasemalla edelleen

Puolitoistaviikkoinen oleskelumme täällä Lågskärillä lähenee tätä kirjoitettaessa jo loppuaan. Jaksoa ovat leimanneet voimakkaat luoteis- ja pohjoistuulet, joten odotettuja eteläisiä lintuvieraita on saareen tullut kovin vähän. Joitakin muuttajia on kuitenkin havaittu: luhta- ja rytikerttusia, punavarpunen, satakieli ja harmaasieppoja. Etelään menijöitäkin on nähty: musta- ja valkovikloja sekä jokunen töyhtöhyyppä. Harvinaisuuksia emme ole havainneet lainkaan, mutta joitakin mukavia lintuja on lintuverkkoihin eksynyt, mm. pilkkasiipinaaras ja tavikoiras sekä räystäspääskyjä.
Pari aamua takaperin verkkolinjalla tuli vastaan merihanhiperhe, emot ja epälukuinen määrä poikasia. Yhden poikasista juoksin hirvittävällä spurtilla kiinni. Alla sivuprofiilikuva ja räpyläkuva.

Eräänä iltana kävimme itäluodoilla, tarkoituksena rengastaa kalalokin poikasia. Pesärosvojen (varikset, korpit ja kihut) jäljiltä poikasia oli vain hyvin vähän, eikä rengastettavaa juuri ollut. Kaksi riskilän pesää kuitenkin löysimme, molemmat vielä haudontavaiheessa. Alla kuva toisesta pesästä, jossa tyypilliset kaksi munaa.

Nyt kun kalalokkien munat ja poikaset on syöty, ovat varikset siirtyneet lapintiirayhdyskunnan poikastuottoa verottamaan. Häijyn näköistä touhua! Varikset saapuvat paikalle viiden linnun porukkana ja käyvät vuorollaan napsimassa poikasen yhdyskunnasta, ja siirtyvät sitten puuhun aterialle. Poikasensa menettäneet lapintiirat istuskelevat toimettomina lähiluodoilla ja lähtevät heinäkuun alussa muuttomatkalle etelään. Sini-Maria istui tänään aamulla pari tuntia tiirayhdyskunnan reunassa elävänä variksenpelättinä. Varikset lentelivät korkeuksissa eivätkä päässeet poikasjahtiin.
Tänä iltana tuuli kääntyy vihdoin etelään ja on mahdollista, että huomisaamu on vihdoin heikkotuulinen. Ehkä vielä saapuu joku hyvin myöhäinen muuttolintu ja pyyhkäisee Lågsin verkkolinjojen kautta pesimäseuduille Manner-Suomeen...
 

13.6.-17.6.2014 Lågskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla

Tulimme Sini-Marian kanssa viime viikon lopulla tänne eteläiselle Ahvenanmaalle, legendaariselle Lågskärin lintuasemasaarelle puolentoista viikon lomalle. Päivät ovat olleet täynnä lintuhommia epäsuosiollisesta säästä huolimatta. Verkkopaikat on niitetty ja verkot saatu paikoilleen, mutta kova pohjoistuuli on estänyt rengastuspuuhat ja pysäyttänyt, tai ehkäpä lopettanut kevätmuuton tältä vuodelta. Niinpä rengastussaavutuksilla ei juuri voi kehuskella. Onneksi täällä on kuitenkin paljon katsottavaa ja kuvattavaa.

Lågskärin ympäristössä näyttää asustavan jonkin verran riskilöitä, kuvassa pääsaaren rantakallioilla viihtyvä utelias kaveri.

Tämä isokoskelonaaras käy joka ilta tutkimassa saunarakennuksen piipun.

Kärttyinen meriharakka sai puolisonsa kanssa yhden poikasen ja sitä poikasta pariskunta puolustaa erittäin arhäkästi.

11.6.2014 Kurahousut jalkaan ja maastoon - Kolsan lammikoilla linnustoa kartoittamassa

Linnustoselvitykset ovat lempilapsiani - ne ovat oman työurani peruskauraa, mutta aina erilaisia ja aina yhtä kiehtovia. Linnustoselvityksessä koetetaan selvittää rajatun alueen linnusto, johon kuuluvat sekä pesivät että ruokailevat ja lepäilevät linnut. Pesimälinnut eivät antaudu selvityksen tekijälle tuosta noin vaan, ja siksi kohteelle on tehtävä useita käyntejä, jotta kartalle saadaan aikaiset ja myöhäiset pesijät, yöaktiiviset ja muuten vaan vaikeasti havaittavat.

Lintuyhdistyksemme Apus ry. on tehnyt maksua vastaan puolen tusinaa vaativaa linnustoselvitystä. Tällaisena välivuonna, kun tilauskanta on nollassa, olemme Apuksen porukoilla tehneet selvityksiä yhdistyksemme toimialueen mielenkiintoisista kohteista. Tänä vuonna kohteita ovat olleet Kolsan lammikot Tuusulassa ja Kaanaan vanha metsä Nurmijärvellä.

Yhdistyksen harrastustyönä tekemiä selvityksiä ei rahan valta sanele, joten olemme voineet tehdä useita käyntikertoja kohteille. Tällä toivon mukaan saadaan runsaasti havaintoaineistoa, ja siten hyvä käsitys alueiden linnustosta.

Tänään oli kalenterin mukaan oma kartoitusvuoroni, ja niinpä hurautin ennen työpäivää pariksi tunniksi Tuusulan Jokelaan, Kolsan lammikoille. Lammikot ovat vanhoja savenottokuoppia, jotka ovat täyttyneet pinta- ja pohjavesistä. Koska selvitysalueemme pinta-ala on alle 10 hehtaaria, riitti parin tunnin käynti mainiosti jokaisen lammikon tarkastamiseen. Kurahousut vedin tietenkin jalkaan, sillä kesäkuussa rehevien kasvupaikkojen kasvillisuus on jo lähes metrin korkeaa ja varhain aamulla kasteesta märkää. Uskon, että kura- eli sadehousut jalassa linnustokartoittaja näkee enemmän. Syy on yksinkertainen: voi mennä sinne minne haluaa eikä tarvitse pelätä pelihousujen kastumista. Hommasta tulee selkeämpää, kun keskittyminen kohdistuu ainoastaan lintujen ääniin ja liikkeisiin.

Aamu oli mainio näillä lampareilla: liejukana uiskenteli vesikasvillisuuden suojiin jotakin nokassaan - ehkä ruokaa hautovalle puolisolle? Haapanoita näkyi lähes kymmenkunta - eiköhän joku niistä myös pesi. Telkän jälkikasvua oli kahdella kolmesta lammikosta. Sinisorsia oli samoin kahdella lammikolla, mutta tavinaaraasta riitti vain yhdelle lammikolle. Hienoa oli nähdä mustakurkku-uikkuja kahdella lammikolla. Oli neljän poikasen poikue ja yksinäinen lintu jähmettyneenä keskelle lammikkoa - vartioiko se hautovaa naarasta tai pieniä poikasia?

Tuossa alakuvassa on lammikoista keskimmäinen. Reunametsässä mekasti pystötiaispari.

10.6.2014 Naurulokkeja rengastelemassa

Huh-huh tätä kevättä! Kun aloitin tämän blogin ylläpitämisen kuukausi takaperin, oli huolenani se, että mahtaako lintukeväästäni löytyä riittävästi tapahtumia, jotta blogin päivittämiseen olisi riittävästi aiheita. Pelko on osoittautunut aiheettomaksi. Nythän on jo käynyt niin, etten ehdi jokaisesta mutkastani tänne blogiin edes kirjoittelemaan, kun päivissä tuntuu olevan niin monta erilaista tapahtumaa.

Eilisaamu meni taas peltosirkkujen parissa: sain kiinni Tuusulan Vanhakylän renkaattoman peltosirkun ja merkkasin sen peltosirkkuhankkeen värirenkailla. Nyt koko kolmen koiraan porukka on värirengastettu. Olen tyytyväinen.

Ilta vierähti jälleen huuhkajien parissa. Neljän hengen tehoryhmämme (Seppo, Mikko, Dick & minä) etsi huuhkajanpoikia Keski-Uudenmaan rinteillä ja nyt löysimme kaksi poikasta. Toinen poikasistahan sai renkaan jo viime viikolla, ja nyt oli toisen vuoro. Viimeviikkoinen huuhkajanpoika (kuvassa alla) keräsi lisää painoa torstai-illasta (1 456 g) maanantai-iltaan (1 694 g) peräti 238 grammaa.

Tänään aamulla suuntasimme Sepon kanssa Tuusulanjärven rantamille, Seittelin kosteikolle. Talven ja kevään aikana Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry. kunnosti kosteikon lintujen pesimäsaaria poistamalla puustoa ja pensaikkoa. Saaret olivat pahan kerran pöheköitymässä ja kasvamassa umpeen. Kevään tullen oli ilmiselvää, että tehty työ ei mennyt hukkaan. Toukokuussa laskin saarilta ennätysmäärän naurulokkeja (muistaakseni 1 285), ja tänään näytti siltä, että suurin osa toukokuisista linnuista oli yhä paikalla. Pesiä oli jokaisella kosteikon kolmesta saaresta, mutta runsaimmin itäisellä ja lounaisella saarella, joiden keskellä on kohtalaisen kokoinen soraikko. Pesinnät näyttivät sujuneen mainiosti: poikasia oli runsaasti ja näimme ainoastaan yhden kuolleen poikasen. Pikkulokkien ja kalatiirojen suosimalla lounaisimmalla saarella kävimme vain pikaisesti, sillä täällä haudonta oli vielä kesken. Tarkoituksena on palata saarille juhannuksen jälkeen rengastamaan poikasia hieman enemmänkin. Tänään merkkasimme noin 80 naurulokin poikasta.

Kuvassa Seittelin naurulokkeja aamuhämärissä. Alakuvassa pikkulokin munapesä.

8.6.2014 Kaikenlaisilla pöntöillä Järvenpäässä ja Tuusulassa

Näin alkukesästä on aina hirvittävästi tekemistä, eikä aika riitä näköjään mitenkään kaikkeen. Pikkulinnun pönttöjä on tullut laitettua maisemiin niin paljon, että ensi kevääksi pitäisi ehkä hommata rengastusharjoittelija, jolle delegoi osan pöntöistä. Tänään päätin käydä katsomassa yhdistyksemme Apus ry:n käenpiikapöntöt.

Ja jälleen kerran ne olivat talitiaisten asuttamia. Käenpiikapöntössä on mukavasti tilaa tiaispoikueelle kasvaa, vaikka hiukan harmittaa, etteivät pöntöt kelpaa alueellamme vähälukuiselle käenpiialle. No, yhdessä pöntöistä oli pesinyt kottarainen. Runsaista ulostejätöksisistä päätellen pesintä eteni hyvin. Kyseinen pönttö on tarkastettava ensi vuonna jo toukokuun puolella.

Muutaman tuulihaukan pesälaatikon kävin myös tarkastamassa. Yhdestä löytyi västäräkkipoikue, kaksi aiemmin asuttua lootaa olivat nyt tyhjiä, mutta järvenpääläispönttö Ainolan peltoaukealla oli nyt jo toista vuotta perätysten asuttu. Alla kuva rengastusikäisistä poikasista. Tämänikäisinä ne ovat vielä säyseää porukkaa, mutta poikasuntuvan muututtua sulkapeitteeksi muuttuu myös haukanpoikasen mieli leppoisasta lullukasta aggressiota tihkuvaan sähikäiseen. Pidän näistä enemmän tässä lullukkavaiheessa!

Ja tässä kuva naaraasta, joka tuli kaartelemaan pesäladon päälle.

6.6. ja 7.6.2014 Pikkulintujen pöntöillä

Pikkulintujen pönttötarkastukset eivät ole kovin dramaattista ja ihmeellistä puuhaa, mutta oma viehätyksensä siinäkin on. Mielenkiintoista on, jos pöntössä sattuu olemaan emo paikalla, sillä pieni osa niistä on aiemmin rengastettuja. Lajivalikoima on niukka: järvenpääläisissä pikkulinnun pöntöissä on useimmiten asukkaana kirjosieppo, sinitiainen tai talitiainen (tässä järjestyksessä) ja joskus harvoin kuusitiainen. Pikkuvarpuset asuttavat mieluiten niille tarkoitettuja erikoispönttöjä tai kottaraispönttöjä.

Eilen 6.6. kävin kiertämässä Sibeliuksen Ainolan pikkulinnunpöntöt. Mukana maastoassistenttina oli Ainolan puutarhuri Oona - kiitokset Oonalle avusta ja seurasta! Kevättalvella 2013 ripustimme Oonan kanssa Ainolan tontille 15 kpl pikkulinnunpönttöjä (32 mm lentoaukko) ja kesällä 2013 niistä oli asuttuja 13 kpl, osa kahteenkin kertaan. Eilen totesimme vain yhden pöntön jääneen tänä keväänä asumattomaksi. Muissa oli asukkaita seuraavaan tapaan:

Kirjosieppo 7 pöntössä, haudonta kaikilla kesken. Neljässä pöntössä oli 7 munaa, kahdessa 6 munaa ja yhdessä 3 munaa, mutta kyseisestä pöntöstä rengastettu naaras oli juuri munimassa.

Sinitiainen 4 pöntössä. Kahdessä pöntössä oli 8 poikasta, yhdessä 7 ja yhdessä emo hautoi 8 munaa.

Talitiainen 3 pöntössä. Poikuekoot 8 + 5 + 8.

Ainolasta olisi siis lähdössä maailmalle yhteensä 95 poikasta tuon laskelman mukaan!

Tänään 7.6. kiersin oman kotimäkeni ympäristön pöntöt, noin 30 kpl kaiken kaikkiaan. Kirjosiepot hautoivat, yhdetkään poikaset eivät olleet vielä kuoriutuneet. Pöntöissä oli useimmiten 6 tai 7 munaa. Päivän hauskin tapahtuma oli eräästä pöntöstä kiinni saatu hautova kirjosiepponaaras. Silläpä olikin jo rengas jalassa, eikä numero näyttänyt heti tutulta. Äsken tarkastin edellisten vuosien rengastukseni ja selvisi, että kyseinen kirjosieppo syntyi kotipihamme pöntössä kesällä 2012. Se oli nyt palannut pesimään synnyinseudulleen, noin 100 m päähän maailmaantulopisteestään. Kaikkiaan pistin tänään renkaan 58 pönttöpesijän koipeen. Osa sinitiaisista oli vielä liian pieniä rengastettavaksi, mutta talitiaiset lähtevät pöntöistä parin päivän sisällä.

Tässä kuva pikkuvarpuspöntössä kasvavista sinitiaisista. Koettavat olla huomaamattomasti tuossa...

5.6.2014 Huuhkajan pesillä, osa 3

Eilisiltana palasimme tutuille huuhkajamaille Keski-Uudellemaalle. Tällä kertaa matkassa oli mukana Jari Valkama, jolla on vankka kokemus huuhkajatutkimuksesta ja sen myötä huuhkajien metkuista pesäpaikoilla. Meiltähän ovat siis edelleen olleet kateissa sekä pesä että sen poikaset. Emojen käytöksestä päätellen poikasia on jossakin, mutta me puolisokeat pölhöt emme vain ole löytäneet niitä.

No niin, jälleen tallustelimme tutuilla rinteillä pöyhien kuusennäreiden ja muiden puskien alustoja. Emot päivystivät lähistöllä ja tiedottivat närkästymisestään. Naaras teki yhden hyökkäysyrityksenkin, mutta pajuhuiskalle huitominen piti sen turvallisen välimatkan päässä. Ja lopulta Jarin silmiin osui maassa köllöttelevä huuhkajalullukka! Keski- ja takavarpaasta otettu etäisyysmitta (98 mm) kertoi kyseessä olevan koiraspoikasen. Koosta päätellen lullukka on tullut munasta pääsiäisen aikoihin noin 20.4. eli oli nyt noin 6-7 viikon ikäinen.

Ja tässä vielä kuva tutusta, kärttyisestä naaraasta.

Ja pistetään nyt vielä täydennykseksi kuva rengastuksen jälkitilanteesta, kun olen hieman ylpeä tästä saavutuksesta!

5.6.2014 Peltosirkuille värirenkaita

Paikallisyhdistyksemme Apus ry:n toimialueella peltosirkut vähenevät vuosi vuodelta. Itselläni on melko vähän omakohtaista kokemusta alueemme lauluryhmien seurannasta, mutta paria ryhmää on tullut viime vuosina seurailtua. Tuusulan Ristikydön lauluryhmä taisi kokoontua ja hajaantua viime kesänä viimeisen kerran. Nimittäin toukokuussa 2013 Ristikytöön tuli vain kaksi koirasta, mutta ei naarasta. Kesäkuun alkupuolella paikalla ei laulanut enää yhtään koirasta - niiden oli koetettava löytää elinkelpoinen lauluryhmä, siis sellainen jossa on naaraita ja siksi ne jättivät Ristikydön. Tänä keväänä en ole havainnut yhtäkään peltosirkkua Ristikydössä.

Tuusulan Vanhakylässä oli kesällä 2013 kolme koirasta, joista yksi sai naaraan. Tänä vuonna tilanne on aivan sama - uskon, että sama pari pesii nytkin, sillä koiraan laulupaikka on jälleen sama (keskellä peltoa multakokkareella) ja naaraan näkee samoilla sijoilla kuin viime vuonnakin, tien laidassa. Tänään pyydystin kaksi alueen kolmesta koiraasta ja merkitsin ne värirenkailla, jotta ensi vuonna tiedämme, palaavatko samat koiraat Vanhakylään. Värirengastushanke on osa laajempaa eurooppalaista peltosirkkututkimusta, jolla koetetaan selvittää lajin ongelmia ja populaatiodynamiikkaa sekä eri populaatioiden välisiä sukulaisuussuhteita. Niistä päästään perille yksilöiden DNA-näytteitä pöyhimällä, sillä kultakin värirengastetulta on otettu muutama höyhen analyysiä varten.

Tässä pariutunut koiras, joka sai koipiinsa väriä allaolevan kuvan mukaisesti.

Tässä toisen koiraan nassukuva.

Ja sen värit:

Ja lopuksi Järvenpään Vanhankylänniemen kottaraispöntön satoa tältä aamulta. Pöntössä pesii pikkuvarpunen. Emo rengastettiin aiemmin, nyt oli poikasten vuoro. Pöntössä oli 4 poikasta, joista yksi oli sen verran pikkuinen, että se oli paras jättää renkaatta. Poikasten alla oli 3 kuoriutumatonta munaa, jotka poistin pöntöstä. Yksi munista oli hiukka oudon muotoinen ja aavistuksen isompi kuin nuo kaksi muuta hedelmätöntä.

Juuri kuulin että peltosirkkukolleegani Markus ja Tuomas saivat Salon Perttelissä tänään merkittyä seitsemän koirasta värirenkain.

31.5.-1.6.2014 Länsi-Uudellamaalla Raaseporissa pihalintujen parissa

Jotain lintuisaa piti saada otsikkoon, vaikka viikonloppu menikin lähinnä muissa kuin lintuhommissa. Pensasaidan leikkaamiseen uhrasimme Jannen kanssa lukuisia miestyötunteja ja lähestyvät jalkapallon MM-kisatkin ottivat jo veronsa: uusi tv-antenni piti ensin koota ja sen jälkeen asentaa yläilmoihin... Kun vielä kaiken muun touhun lomassa kalastava naapuri toi tontille nelikiloisen hauen, saimme pohtia, että miten tuostakin selvitään. Huh! Kätevä emäntä Sini-Maria sen otti hoitaakseen, kiitos siitä! Taloushommien lomassa koetin ottaa muutaman reviirilinnun kiinni, mutta tupeksin sekä käenpiian kanssa (verkko väärässä paikassa) että kultarinnan kanssa, se piti pyyntiyrityksiä muuten vaan vitsinä. Kontrolloin viime vuotisen sinitiaisen, silloin juv, nyt pesivä koiras ja sain verkosta räkättiparin ja vihervarpusen, jonka elinalueet ovat kyllä tuntemattomat.

Sunnuntaiaamu nytkähti ikimuistoisesti liikkeelle. Ennen aamukahveja päätin mennä katsomaan Paskolampea. Kyseiseen lampeen on aiemmin laskettu lähitalojen viemäritavara, siitä nimi. Lammen reunassa lauloi kolme viikkoa sitten järripeippo joka aamu, joten nyt oli aika tarkistaa, että onko lintu yhä maisemissa. Lammen rannat ovat hyllyvää rahkasammalikkoa, jolla olen tottunut kulkemaan, ja siksi olikin karvas yllätys, kun hulahdin jalkoväliä myöten turvevelliin. Tätä ei olekaan hetkeen tapahtunut! Lätsis, lätsis lampsin suorinta tietä saunaan parisen sataa metriä. Joo, ei siellä järripeippoa tainnut olla...

Tässä 2-kv naarasräkätti - kuvassa pään liekkikuvio tosin näyttää aika koirasmaiselta.

Ja tässä 2-kv vihervarpunen, koiras, josta siipikuva. Isoista peitinhöyhenistä sisimmät vaihtuneet, mutta uloimmat eivät, tämän pitäisi olla tyypillistä 2-kv vihervarpuselle.

Ja tässä hauenvonkale. Se fileoitiin ja osa pistettiin uuniin voin ja timjamin kanssa hautumaan ja syötiin pottumuusin kera, loput laitettiin pakkaseen.