Talkoohommissa Tuusulanjärven rantamilla

Tammikuisten talkoiden onnistuminen ei ole koskaan kiveen hakattu, mutta eilen sää- lumi- ja jääolosuhteet olivat aika suosiolliset. Seittelin ja Rantamon kosteikkojen risutalkoisiin ilmaantui kymmenen riuskaa tekijää jolla porukalla saatiin aikaiseksi rutkasti näkyvää jälkeä.

Ajatuksenamme oli poistaa korkeampaa kasvillisuutta niin paljon kuin mahdollista kosteikkojen saarilta. Kosteikothan ovat tämän vuosituhannen puolella rakennettuja lampareita, joiden ensisijainen tehtävä on kerätä pelloilta valuvia ravinteita ja siten torjua Tuusulanjärven rehevöitymistä. Kosteikkojen saaret rakennettiin aikanaan ajatuksella, että ne suosisivat pesimäpaikkoina sorsalintuja, kahlaajia ja lokkilintuja. Molemmilla kosteikoilla onkin pesinyt runsaasti kaikenlaista, mutta saarten olosuhteet vaihtuvat nopeasti tiheäksi muodostuneesta kasvillisuudesta johtuen ja jo pari vuotta sitten havaittiin, että kasvillisuuteen on puututtava kovalla kädellä, jos lintuja halutaan suosia. Rantamon kosteikon saaret autioituivat jo useita vuosia sitten, koska hoitotoimia ei tehty. Myöhemmin rakennetun Seittelin tilaan ehdimme puuttua ns. kreivin aikaan vuonna 2013, eli ennen kuin saaret kasvoivat täyteen ja autioituvat. Kesällä 2014 Seittelissä pesi mm. 500-600 paria naurulokkeja, kymmenkunta paria kalatiiroja, meriharakka, rastaskerttunen ja pari paria pikkulokkeja.

Yhdistyksemme Apus ry:n vapaaehtoisten talkoolaisten voimin tartuimme taas eilen oksasaksiin, viikatteisiin, raivaussahaan ja moottorisahaan. Kaikki irtoava raahattiin saarten keskelle risukeoiksi, jotka myöhemmin joko poltetaan tai kuljetetaan pois. Eilen talkoissa ahersivat Jari Helander, Sisko Mikkonen, Reijo Mikkonen, Veli-Matti Nieminen, Tommi Mäkelä, Mika Asikainen, Mikko Louko, Seppo Niiranen, Sini-Maria Tuomivaara ja tämän blogin kirjoittaja. Ensi kesänä katsotaan, että mitä linnut tästä kaikesta tuumivat.

Kuvassa muhkea Rantamon kosteikkosaaren risukasamme. Saarelle jäi runsaasti aluskasvillisuutta, joka saattaa olla epämieluista mm. lokkilinnuille. Keväällä nähdään riittikö perkauksemme vai ei.

Kuvassa Seittelin kosteikon tärkein pesimäsaari, jonka talkooporukka sai siistittyä ihastuttavan matalaan kuntoon! Ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö ainakin naurulokit aloittaisi pesintöjä tällä saarella ensi keväänä.