Talvipäivä Antskogissa

Viikonloppua tuli taas vietettyä läntisellä Uudellamaalla, Raaseporissa, Antskogin kylässä. Tänään lähdimme Sini-Marian kanssa koluamaan Antskoginjoen varsia koskikarat mielessämme. Jokivarressa niitä useimpina talvina talvehtii pari kappaletta. Ensin kävimme Antskogin vanhan ruukin ja verkatehtaan kohdalla jokivarressa, mutta hiljaista oli. Kävellessämme huomioni kiinnittyi pitkän makasiinirakennuksen rikkoutuneeseen ikkunaan. Jonkunmoinen törmäyskö oli ikkunan särkenyt? Kiikaroin ylöspäin ja aivan oikein, ruutujen välissä näkyi ruskea höyhenmytty. Antskogin lehtopöllökö oli lentänyt lasiin ja kuollut? Ehkä joku viime keväänä rengastetuista poikasista? Tämä olisi hyvä selvittää, mutta ikkuna oli ylhäällä, yli 4 metrin korkeudella.

 

No, jatkoimme matkaa, sillä pöllölle ei ollut mitään tehtävissä. Jokivarren pensaikosta silmiin osui menneen kesän pesä. Olisikohan kenties mustapääkertun? Pesän malli oli kutakuinkin sellainen.    

Sini-Maria tutki oliko pesään jäänyt munia. No, ei ollut. Eikä jokivarressa ollut ainoatakaan koskikaraakaan. Mutta tuntia myöhemmin palasimme särkyneen ikkunan luo  veljeni Jannen ja valtavan pitkien tikapuiden kera. Janne nousi ylös ja koukki pöllön raadon ikkunoiden välistä. Pahasti mädäntynyt pöllö oli hiukan oudon näköinen. Hyvin lyhyet siivet ja pitkä kaula... Kaivoin koivet esiin. Höyhenpeitteiset kyllä, ei renkaita, mutta mitättömät kynnet... päätä ja pyrstöä seuraavaksi esiin... no, ei tämä mikään pöllö ole vaan pyy. Pyy oli pamauttanut itsensä hengiltä vasten ikkunaa. Päätimme tutkimukset tähän.