Linjalaskentaa, lapinpöllöjä ja pikkusirkkuja

Kesäkuussa on aina kovasti tekemistä! On pönttökierroksia, erilaisia seurantapyyntejä, yleistä havainnointia ja jos vaikka mitä. Osa on aina jätettävä pois, kun kaikkea ei vain ehdi. Tänä kesänä palasin vanhan suosikkiteeman äärelle, eli vakiolinjalaskentoihin, ne kun sattuvat olemaan keskeinen osa työtänikin tällä hetkellä. Valitsin Luonnontieteellisen museon vakiolinjoista viisi sellaista linjaa, joista tänä vuonna oli tärkeää saada laskentatiedot. Linjat veivät minut Äänekoskelle, Rautalammille, Kannonkoskelle, Sieviin ja lopuksi Sodankylään, jossa siirryn sopivasti kesäloman viettoon.

Vakiolinjalaskijan leiriapaikat löytyvät useimmiten linjan aloituspisteen läheltä, rauhallisesta ympäristöstä.

Kannonkosken leiri.

 Kannonkosken spa. Tällaiset luonnonkylpylät takaavat vakiolinjalaskijan hygienian.

Vakiolinjoilta lasketut linnut kertovat kukin siitä kuinka linnustollamme menee, sillä tämänvuotisia tuloksia verrataan aiempiin ja näin saadaan käsitys kannanvaihteluista. Vakiolinjan lintulaskija joutuu usein aika erikoisiin paikkoihin ja etenkin paikkoihin, joihin ei kuuna päivänä muuten tulisi mentyä. Niinpä lähes jokaisella reitillä näkyy ja kuuluu jotakin yllättävää. Ja jos ei kyseessä ole lintumaailman ihme, niin ehkä sitten jotakin muuta.

Äänekoskella ilahdutti kuovien ja töyhtöhyyppien runsaus, Rautalammilla samoin. Kannonkoskella tuli tutustuttua hyvin pienen kunnan kuntakeskukseen, josta ei alkuviikon arkipäivänä saanut lämmintä ateriaa, kun kunnan ainoa ravintola oli suljettu. Retkeilijälle se ei tietenkään ollut ongelma, sillä k-marketista ostettu perunasalaattirasia ja tölkillinen olutta ajoi asian ihan hyvin. Sievin peltolakeuksilla hämmensi kiurujen vähälukuisuus ja toisaalta erikoinen metsäjänishavainto (kuva ohessa). Sodankylän Rovalaella sain laskea vakiolinjan lintuja täydellisen tyynenä aamuna, ja kun maisemasta ei koko aamun aikana kuulunut ainoatakaan ihmislähtöistä häiriöääntä, oli luonnonrauha täydellinen. Lintupuolella ilahduttivat kolme hiiripöllöä ja varsin runsaslukuinen taivaanvuohi.

Metsäjänis Sievissä. Löytyi aamutuimaan metsäympäristöstä kiven päältä, aivan tuore. Kenties ilveksen tekosia.

Linjalaskentahommien lomassa tuli käytyä Haapavedellä sukuloimassa. Reijon ja Tonin kanssa (setäni ja serkkuni) käytiin pesillä.  Kanahaukka asutti kuusipesää, vaan ilman kiipeilyvehkeitä ei pesälle ollut asiaa. Lapinpöllön pesän Reijo oli löytänyt toukokuussa.  Pöllö oli ottanut käyttöön vanhan korpin pesän, eikä ylös 15 m korkeudelle ollut meillä mitään asiaa. Emopyyntikin epäonnistui, sillä ensi käynnillämme vain kuulimme pöllön ja toisella käynnillämme olin jättänyt pyyntivarusteet autoon.  Pöllö istui alhaalla 3-4 metrissä ja olisi ollut pyydettävissä rengastusta varten.  Oppirahat tuli maksettua! Vaan hienoa oli nähdä lapinpöllö lähietäisyydeltä.

Yläkuvassa olen minä lapinpöllöä kuvaamassa (näkyy kuvassa) ja alakuvassa pöllö itse. Molemmat kuvat: Reijo Honkala.

Sodankylän korkeuksilla on tullut touhuiltua kaikenlaista. Kelujoen varressa Timpan pöntössä pesii sama uivelonaaras tänäkin vuonna. Anu Tillanen rengasti naaraan pesivänä kesäkuussa 2012 samasta pöntöstä ja itse kontrolloin sen kesäkuussa 2013. Ja nyt uivelonaaras pesii taas samassa pöntössä. Hienoa!  Kelujärvellä kävin vanhalla sirkkupaikalla ja sain rengastettua kaksi pikkusirkkua. Molemmille koipiin värirenkaat  ja selkään pieni dataloggeri, jonka pitäisi kerätä paikkatietoa linnun elinalueilta. Toivottavasti palaavat tänne ensi kesäksi. Juuri nyt jo vuorokauden kestänyt sade uhkaa jatkua huomiseen ja sitä myöten moni pirteä hanke vesittyy...

Taivaanvuohen munapesä Rovalaella, Sodankylässä.

Pikkusirkkukoioras on saanut selkäänsä pienen dataloggerin.