Pikkulintuja rengastellen

Pitkin kesää oli puhetta Sepon kanssa, että Tuusulan Seittelissä pitäisi kokeilla kahlaajien rengastamista tarkoitusta varten rakentamillamme katiskoilla. Homma ei ole edennyt. On ollut kuuma ja rannat ovat vaikeannäköiset, sillä niittää pitäisi ja kuokkia maan pinta vetiselle muralle. Lähinnä olemme suunnitelleet ja jahkailleet ja sitten ovat muut hommat vieneet tarvittavan ajan. Näinhän se usein menee. Helpompaa on ollut laittaa kovalle maalle muutama verkkopaikka pikkulintujen verkkopyyntiä varten. Näiden piti olla oheistoimintaa katiskapyynnin rinnalla. No, ehkä ne katiskat vielä saadaan sinne vesirajaan nököttämään.  

Seppo on käynyt paikalla parina aamuna rengastelemassa ja tänään ehdin itse paikalle toista kertaa. Aamulla klo 5 oli aivan tyyntä ja ilman lämpötila oli +19 C. Leppoisaa! Lintuja oli ehkä tästä johtuen melko vähän liikkeellä. Rengastettua tuli 7 ruokokerttusta (näistä 6 tämän vuoden poikasia), 3 pajusirkkua (kaikki nuoria), muutama lehto-, pensas- ja hernekerttu, talitiainen ja 1 viitakerttunen. Aamun hauskimmat olivat punavarpunen, jonka nokassa oli kovasti puhtia sen napatessa sormen selästä kiinni ja käenpiika, joka näytti huonosti tehdyltä pölyhuiskalta, sillä otus oli aikamoisessa sulkasadossa.

Tässä muutama kuva tältä aamulta:

19.7. - 20.7.2014 Ruisrääkkiä haavilla

Viikonlopun valoisat tunnit tuhraantuivat remonttihommiin sun muuhun ja tilanne alkoi näyttää lauantaina iltapäivällä jo huolestuttavalta. Emme taida päästä maastoon lainkaan. Sini-Marian loistoidea oli lähteä kuuntelemaan yölintuja. Mäntsälän suunnalla ahkerasti retkeilevän Jukka Laihon Tiira-ilmoitusten mukaan sillä suunnalla on runsaasti ruisrääkkiä. En tunne Mäntsälää kovinkaan hyvin, joten suuntasimme sinne vähän tutummalle alueelle, Keravanjärventien varteen. Täällä Keravanjoki halkoo laajanpuoleista peltoaukeaa ja maisema oli perinteisen kaunis lähes pilvettömänä hämärtyvänä heinäkuun iltana.

Ajatuksenani oli koettaa reviirilaulavan ruisrääkän haavipyydystystä rengastusta varten. Käytännössä homman pitäisi toimia siten, että ruisrääkkä houkutellaan äänen avulla aivan lähelle ja liikkumattomana pysyttelevä haavihenkilö kaataa pystyssä olevan haavin rääkän päälle. Kuulostaa käsittämättömän yksinkertaiselta!

Saavuimme Keravanjärventien pelloille pian klo 23 jälkeen ja ensimmäinen ruisrääkkä kuultiin saman tien melko kaukaa pellolta. Seuraava rääkkä oli lähellä, juuri niitetyn sängen ja niittämättömän rajalla. Asetuin haavi tanassa maahan istumaan ja koetin olla liikkumatta. Houkutusääni sai rääkän lentämään sivulleni, noin 25 metrin päähän, mistä se tuijotti minua, arvattavasti syvästi epäluuloisena. Muutaman laulunuotin päästettyään se totesi, että meikäläisen yritys on ala-arvoinen ja lensi editseni sinne missä oli alunperinkin. Jaahas, kohti seuraavaa... Ajelimme hitaanpuoleisesti eteenpäin ja pidimme kirjaa havaituista rääkistä. Koetimme löytää tien lähellä raksuttavan yksilön uutta haavikokeilua varten. Seuraava lintu oli ilmeisesti liian kaukana, sillä se ei tainnut liikahtaa tuumaakaan meitä kohti. Suurin osa rääkistä oli viljapellossa, jonne ei ollut mitään syytä lähteä kasvustoa sotkemaan. Ei tämä nyt niin kovin helppoa olekaan!

Peltoalueen viimeisellä pysähdyspaikalla nousimme autosta ja etuoikealla laulaa putputti viiriäinen! Olipa hauska yllätys. Kovin harvoin näitä on tullut vastaan. Ruisrääkkien lukumääräksi saimme 12 noin 5 km matkalla. Näin jälkeenpäin tuumien tuntuu siltä, että alueella on varmasti enemmän rääkkiä. Polkupyörällä liikkumalla ja tihein pysähdyksin olisi luku varmasti ollut suurempi.
Ajelimme takaisin pellon toista laitaa ja kuulimme arvaukseni mukaan vielä muutaman uuden rääkän, mutta niiden erottaminen jo havaituista tuntui mahdottomalta. Vielä kokeilimme haavihommaa kertaalleen, mutta rääkkä pysytteli kaukana.

Suuntasimme kotia kohti, mutta päätimme kuunnella vielä kotinurkilla Ristikydön seudun rääkät. No, täältä löytyi kesantopellosta innokkaasti raksuttava kaveri ja aivan tien vierestä. Menin haavi tanassa maahan ja laitoin houkutusäänen soimaan. Rääkkä suorastaan syöksyi paikalle, se hyöri ja pyöri ympärilläni ja törmäsi kahdesti jalkaani, mutta ongelma oli nyt se, että se oli liian lähellä! Haavi oli liian iso ja kömpelö ja rääkkä tuossa aivan vieressä, mutta tavoittamattomissa. Huvittava tilanne! Muutaman minuutin jälkeen jätimme hänet rauhaan ja lähdimme nukkuhommiin.

17.7.2014 Laulukausi alkaa olla ohi

Pesintöjen jälkeen joidenkin varpuslintujen koiraat mielivät vielä uusintapesintää ja asiasta tiedotetaan laulaen (rastaat, tiaiset, ruokokerttunen, kiuru). Osa puolustanee laulullaan vain kesäaikaista reviiriään, vaikka eivät uusintapesintää teekään. Heinäkuun alussa laulavat peipot kuuluvat tähän ryhmään. Viime viikon lopulle asti (11.7) kuulin aamuisin työmatkallani aina muutaman laulajan (keltasirkku, kiuru ym), mutta tämän viikon ainoaksi jäi kuusitiainen, joka alkuviikolla piiskutti innokkaasti pönttömetsässä. Ehkä uusintapesintä tulossa?
Mustapääkerttu on usein lehtevien metsien ainoita keski- ja loppukesän laulajia, mutta niitä ei ole viime aikoina osunut kohdalle.

Eilisiltana ehdin remonttikiireiltä muutamaksi tunniksi Tuusulan Seitteliin. Pesimäyhdyskunta oli tyhjä lokkilinnuista: en nähnyt ainoatakaan nauru- tai pikkulokkia. Muutama kalatiira oli vielä alueella ja iso lentokykyinen poikanen sai vielä emoilta ruokansa. Seittelin tiheällä rantaluhdalla lauloi vielä pajusirkku innokkaasti ja muutama ruokokerttunen päästi lyhyitä laulunpyrskähdyksiä - uskoisin, että molemmilla lajeilla on uusintapesinnät käynnissä ja mitä parhaimmissa olosuhteissa, sillä nyt lämpöä riittää. Kävin vielä rastaskerttusen reviirillä toivoen, että saisin emot rengastettua. Tämä onnistuikin lopulta, sillä aluksi näytti, että linnut näkivät verkon sillä ne lensivät pari kertaa ruovikon päällä verkkolinjan ylitse. Kuvassa koiras, sukupuoli määritetty hautomalaikun ja siiven mitan perusteella (siipi 98 mm, mutta siivenkärki, kuten koko höyhenpuku erittäin kulunut).

12. - 13.7.2014 Kuningaskalastaja mielessä

Toukokuussa tuli puheeksi työkavereiden kanssa kuningaskalastaja. Pepe muisti, että Juhani Vuorinen on Ruotsissa tehnyt kuningaskalastajalle tekopesiä eli pesäkäytäviä jokitörmiin. Tämä kuulosti heti todella jännittävältä ja mielenkiintoiselta. Linturetkilläni olen käynyt monilla jokivarsilla, joissa on joskus nähty kuningaskalastaja ja parissa paikassa tämä harvinainen lintu on joskus pesinytkin. Kesäkuussa otin yhteyttä Juhani Vuoriseen ja tiedustelin menetelmiä ja työkaluja. Saamieni seikkaperäisten ohjeiden innoittamana hankin työkaluja ja tutkin karttoja. Useat jokivarret tuntuivat etukäteen ajatellen potentiaalisilta pesäjoilta. Viikonloppua olin viettämässä Raaseporissa ja siellähän jokivartta riittää, eräässä mutkassa kunkku on joskus pesinytkin.

Hankkiuduin alueelle parhaissa kumisaappaissani (eivät vuoda), mukanani lapio ja erikoistyökalu.

Tuommoisen poran saa Clas Ohlsonin tavaratalosta kymmenellä eurolla. Toimii aika hyvin, vaikka poralla saisi kyllä olla pituutta tuplasti enemmän. Juhanin ohjeen mukaisesti porailin koloja pystysuoraan törmään vähintään metrin korkeudelle. Kolot suuntasin hiukan yläviistoon, kuten kuningaskalastaja tapaa kolonsa itse kaivaa. Kullekin paikalla koetin saada aikaiseksi vähintään kaksi koloa. Lapiota tarvitaan törmän seinämän muotoiluun. Aika fyysistä hommaa! Kesän kuumimpana päivänä poraillessa hiki tosiaan virtasi. Ongelmaksi muodostui nopeasti se, että sopivaa törmää on loppujen lopuksi vähän tarjolla.

Ylläolevassa kuvassa kolo on kenties liian matalalla vesirajaan nähden. Keväällä vesi on helposti 20 cm korkeammalla je ehkä tämä kolo on siis kunkulle liian lähellä vettä.

Porausreissulla tulin käyneeksi myös kaakkurin pesälammella. Kaikki oli uskoakseni hyvin lammella, sillä molemmat emot paikalla ja ilmeisesti naaras oli pesällä - tämä viittaa onnistuneeseen pesintään. En halunnut mennä pesän lähelle, vaikka poikasen pitäisi tässä vaiheessa kesää olla jo varsin iso. Antaapa näiden pesiskellä rauhassa!

9.7.2014 Rastaskerttusen pesällä

Rastaskerttusen onnistuneesta pesinnästä Tuusulan Seittelissä saatiin vahvoja viitteitä 2.7. kun yhdistyksemme aktiivi Mika Asikainen havaitsi  ilmeisesti ruokkivan linnun menevän kolmesti samaan paikkaan Seittelin kosteikon lokkisaarilla. Viikko on hirmuisen pitkä aika pesivän varpuslinnun poikasvaiheessa, sillä siinä ajassa poikaset kasvavat hyvin nopeasti ja muuttavat pian muualle syntymäpesästään. No, olimme siis viikon myöhässä mennessämme Sepon kanssa tutkimaan oletetun pesimäalueen järviruovikkoa. Nopeasti selvisi, että emme ole yksin. Ruovikko kuhisi kirvoja, jotka liisteröityivät vihreäksi ja tahmeaksi, makeantuoksuiseksi massaksi käsivarsiimme, vaatteisiimme ja itse asiassa kaikkialle. Myös toiseksi parhaat kumisaappaani vuotivat yllättävän vuolaasti. Näistä havainnoinnin pakollisista lisämausteista huolimatta reilun puolen tunnin etsinnällä löytyivät sekä viimevuotinen pesä että tämänvuotinen, nyt jo autio pesä. Pesän tuntumasta kuului myös rastaskerttusen varoittelua, joten oli hyvä syy olettaa, että lähistöllä olisi poikue ja emot.
Viritimme verkon pesäpaikan läheisyyteen ja varsin nopeasti rastaskerttusnuorukainen lensi verkkoon. Havaitsemamme kaksi muuta lintua olivat käsityksemme mukaan emot, mutta vahvassa auringonvalossa verkkomme oli niin näkyvä, että ne osasivat kiertää verkon.

Tässä alla rastaskerttusen iso maastopoikanen. Siipi ei ole vielä täydessä mitassaan, mutta riittävä lentopyrähdyksiin. Nokan suupielissä näkyy poikaslinnuille tyypillistä ihopoimun turpeutta ja päälaella poikasuntuvan jäänteitä. Siipisulat ovat aivan tuoreet ja siistit.

Tässä lähikuva rastaskerttusen vahvoista koivista.

Ja tässä kuva pesästä. Pesä on rakennettu sekä edellisvuotisten että tämänvuotisten järviruokojen varaan noin metrin korkeudelle vesirajasta.

5.7. - 6.7.2014 Kotikulmilla, paljon tunteja, vähän tuloksia...

Huomaan, että rengastushankkeet pyörivät päällimmäisenä mielessä tässä vaiheessa kesää. Viikolla odotin viikonloppua ja hyviä säitä, jotta maastossa olisi mukava touhuta. Ja hienosti sää lämpenikin. Suuntasin eilen Tuusulan Metsäkylään, jossa olen seurannut pikkulepinkäisten pesimäpuuhia useana vuonna. Lämmin ja aurinkoinen sää oli otollinen pikkulepinkäisten ruokailulennoille. Niin ainakin luulen, sillä lepinkäishavainnot jäivät tällä kertaa vain kahden reviirin toteamiseen, ennen kuin katsoin parhaaksi poistua alueelta. Nimittäin kyseinen laaja hakkuualue olikin nyt valjastettu enduromoottoripyöräilijöiden harjoitusradaksi. Rataa kiersi noin 20 moottoripyörää, joista lähti hirveä meteli. Tämä oli kova pettymys, sillä näyttää siltä, että lepinkäisten pesien etsiminen jää ensi vuoteen, sillä poikaset ovat maastossa hetkellä millä hyvänsä. Poislähtiessäni pähkinähakki lensi omintakeiseen tyyliinsä ylitseni. Niitä pesii pieni joukko Metsäkylän ympäristössä ja tämäkin lintu näytti kovin paikalliselta.

Seuraavaksi päätin käydä Keravalla, Myllynummen teollisuusalueella. Liejukana uida polskutteli varsin näkyvästi ahtaaksi käyneessä vesilutakossa. Kyseisestä vesiplotista on kolmannes uhrattu tänä kesänä jonkinlaiselle uudelle viemärirakenteelle. Sääli! Kalalokin pesintä kyseisellä lampareella onnistui rakennustyöstä huolimatta, sillä lampareen saarella pälyili epäluuloisen näköinen poikanen.

Viime vuonna syntynyt törmäpääskykolonia näyttää nyt vain kahden parin vahvuiselta. Etsin pesiä muualtakin lähiympäristöstä, mutta tuloksetta. Kaiken kaikkiaan Myllynummen teollisuusalueen avomaat ja pensaikot näyttävät erinomaiselta paikalta löytää jokin harvinaisuus, mutta vielä alueelta ei ole mitään erikoista löydetty.

Seuraavaksi ajelin Järvenpäähän. Lepolan lähellä pesii käenpiika jossakin. Tämä on arvaukseni, sillä lintu huuteli alueella keväällä ja viime viikolla näin ravintoa etsivän aikuisen. Nyt en löytänyt etsinnöistä huolimatta mitään. Oli siis syytä vaihtaa maisemaa. Päätin käydä Tuusulan Seittelissä hakemassa venepaikalta pari Loukon Mikolta saatua verkkokepiksi käypää keppiä ja silmäillä samalla lokkiyhdyskunnan tilannetta. Pumppukopille tullessani langalta lähti lentoon turkinkyyhky. Sain näpättyä siitä dokumenttikuvan linnun laskeuduttua noin 100 m päähän. Mitähän se täällä tekee? Aika outo paikka tälle lajille! Mutta joo, koko päivä maastossa ja 0 rengastusta. Aika siirtyä MM-jalkapallon pariin...

Ja tässä kuva ärsyttävästä naurulokista. Olemme arvattavasti rengastaneet hänen poikasensa ja siitäkös hän jaksoi muistuttaa! Lensi yläpuolellani loputtomaan pitkään, ilmeisesti haukkuen minut oikein perusteellisesti.

Mutta hieno lintu! Naurulokki on suosikkejani, sillä lajin energisyydessä on jotain vastustamatonta.



Jalkapallon jälkeen mietin aamun kuvioita ja päätin mennä kokeilemaan avomaalintujen pyyntiä Järvenpäästä, Ainolan altailta. Alueella on ollut runsaasti kiuruja, joita kaiken kaikkiaan rengastetaan Suomessa hyvin vähän. Heräsin klo 02 ja hurautin saman tien altaille ja viritin kaksi verkkopaikkaa otsalampun valossa. Aamiaiskahvit join autossa ja odottelin saalista. Kolme tuntia myöhemmin poistuin paikalta. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi kiuruja rengastetaan niin vähän.

27.6. - 30.6.2014 Lintujen pesillä ja vähän metsässäkin

27.6. Otin hoitaakseni lintuyhdistyksemme Apus ry:n linnustokartoitushankkeen viimeisen käynnin Nurmijärven Kaanaan vanhassa metsässä joskus keväällä, ennen kuin Lågskärin reissusta oli mitään tietoa. Koska kyseessä on pesimälinnuston kartoitus, jossa lintujen olinpaikka useimmiten paljastuu reviirilaulun perusteella, oli minulla metsään mennessä pieni huoli siitä, että joko laulukausi ehti päättymään. Kesäkuun kylmät ja märät säätkö olivat hidastaneet pesintöjen edistymistä siten, että linnut olivat oikein hyvin äänessä peipposia myöten? Aamu oli tyyni, kuiva ja lämmin eli aivan ihanteellinen metsäreissulle.

Kaanaan metsä on pieni, mutta runsaista myrskynkaadoista johtuen erittäin vaikeakulkuinen. Onneksi pahimmat rytöalueet olivat nyt muistissa ja osasin ne sopivasti kiertää. Viheltävä pyy löytyi uudesta paikasta, peukaloisreviirien lukumääräksi varmistui kaksi ja idänuunilintu lauloi lähes taukoamatta metsän keskellä purokanjonin reunassa. Sain pienen ääninäytteen taltioitua:

http://www.xeno-canto.org/184040

ja samalla hörpin aamukaffet ja söin kaukalollisen mysliä!

Tässä yleiskuvaa Kaanaan metsästä:

Viikonlopun tuntumassa, sateettomina hetkinä tarkastin tusinan verran aloitettuja kirjosiepon pesintöjä kotimme lähiympäristössä. Viestit Lounais-Suomesta, kirjosieppotutkijoiden seurantapöntöiltä kun ovat olleet aika lohduttomia: Turun suunnalla lähes 40 % aloitetuista pesinnöistä on päättynyt poikueiden täyskuolemaan, eli noista pesistä ei yksikään kirjosieppo ole lähtenyt maailmalle. Omissa vähissä pöntöissäni tuhoutuneita pesintöjä oli viidennes kaikista. Lopuissa värjotteli muutama hengissä oleva poikanen kuolleitten sisartensa vieressä. Aika surkeaa. Mutta varhaisimpien pesijöiden pöntöistä olivat kaikki poikaset lähteneet maailmalle, joten niillä on kohtalainen mahdollisuus selvitä. Samoin kuin niillä kolmen pöntön poikasilla, joita vielä haudotaan tai jotka ovat juuri kuoriutuneet.

Tuusulan Seittelin lokkirengastuksiakin tuli jatkettua. Kävimme Sepon kanssa 27.6. rengastamassa naurulokin poikasia. Pesimäsaarten kasvillisuus oli kasvanut jälleen "aivan tolkuttomasti". Poikaset lymyilivät jättimäisten leskenlehtikasvustojen alla ja horsmikoissa. Kasvustot suojaavat kyllä pedoilta, mutta lienevät haitallisia poikasia etsiville emoille ja hautoville lokeille ja tiiroille, sillä nehän haluavat nähdä ympärilleen. Näyttää siltä, että meillä on jälleen edessä mittavat raivaustalkoot syksyllä ja talvella.

Kuvan pesässä naurulokin poikaset ovat juuri kuoriutumassa. Nämä ovat myöhäisiä poikasia, sillä kuvaushetkellä 27.6. osa poikasista oli jo lentokykyisiä.

Ja tässä alla yksi neljästä tänä vuonna Seittelissä rengastetusta kalatiiran poikasesta. Tämä sai renkaan eilen 30.6. käydessämme paikalla Sini-Marian kanssa.

Yhteensä rengastimme pesimäyhdyskunnasta tänä vuonna 150 naurulokin poikasta ja 4 kalatiiraa. Pikkulokkien pesinnöistä osa tuhoutui tiheään kasvillisuuteen, osasta varttui muutama poikanen, joita emme onnistuneet tavoittamaan. Eilen 30.6. näimme kaksi lentokykyistä pikkulokin poikasta ja ainakin yhden tuhoutuneen munapesän (munat kylmiä). 27.6.-30.6. välisenä aikana joku nisäkäspetokin oli käynyt saarilla, sillä itäsaarelta löytyi useita hiljattain kuolleita poikasia, joista osasta oli jäljellä vai siivet. Supi tai kettu?

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että naurulokin pesinnät onnistuivat saarilla tänä vuonna hyvin ja meriharakkakin sai poikasia, joista ainakin yksi oli eilen elossa. Saarten kasvillisuuden poistaminen taitaa olla kuitenkin pesimämenestyksen edellytys jatkossakin.