27.6. - 30.6.2014 Lintujen pesillä ja vähän metsässäkin

27.6. Otin hoitaakseni lintuyhdistyksemme Apus ry:n linnustokartoitushankkeen viimeisen käynnin Nurmijärven Kaanaan vanhassa metsässä joskus keväällä, ennen kuin Lågskärin reissusta oli mitään tietoa. Koska kyseessä on pesimälinnuston kartoitus, jossa lintujen olinpaikka useimmiten paljastuu reviirilaulun perusteella, oli minulla metsään mennessä pieni huoli siitä, että joko laulukausi ehti päättymään. Kesäkuun kylmät ja märät säätkö olivat hidastaneet pesintöjen edistymistä siten, että linnut olivat oikein hyvin äänessä peipposia myöten? Aamu oli tyyni, kuiva ja lämmin eli aivan ihanteellinen metsäreissulle.

Kaanaan metsä on pieni, mutta runsaista myrskynkaadoista johtuen erittäin vaikeakulkuinen. Onneksi pahimmat rytöalueet olivat nyt muistissa ja osasin ne sopivasti kiertää. Viheltävä pyy löytyi uudesta paikasta, peukaloisreviirien lukumääräksi varmistui kaksi ja idänuunilintu lauloi lähes taukoamatta metsän keskellä purokanjonin reunassa. Sain pienen ääninäytteen taltioitua:

http://www.xeno-canto.org/184040

ja samalla hörpin aamukaffet ja söin kaukalollisen mysliä!

Tässä yleiskuvaa Kaanaan metsästä:

Viikonlopun tuntumassa, sateettomina hetkinä tarkastin tusinan verran aloitettuja kirjosiepon pesintöjä kotimme lähiympäristössä. Viestit Lounais-Suomesta, kirjosieppotutkijoiden seurantapöntöiltä kun ovat olleet aika lohduttomia: Turun suunnalla lähes 40 % aloitetuista pesinnöistä on päättynyt poikueiden täyskuolemaan, eli noista pesistä ei yksikään kirjosieppo ole lähtenyt maailmalle. Omissa vähissä pöntöissäni tuhoutuneita pesintöjä oli viidennes kaikista. Lopuissa värjotteli muutama hengissä oleva poikanen kuolleitten sisartensa vieressä. Aika surkeaa. Mutta varhaisimpien pesijöiden pöntöistä olivat kaikki poikaset lähteneet maailmalle, joten niillä on kohtalainen mahdollisuus selvitä. Samoin kuin niillä kolmen pöntön poikasilla, joita vielä haudotaan tai jotka ovat juuri kuoriutuneet.

Tuusulan Seittelin lokkirengastuksiakin tuli jatkettua. Kävimme Sepon kanssa 27.6. rengastamassa naurulokin poikasia. Pesimäsaarten kasvillisuus oli kasvanut jälleen "aivan tolkuttomasti". Poikaset lymyilivät jättimäisten leskenlehtikasvustojen alla ja horsmikoissa. Kasvustot suojaavat kyllä pedoilta, mutta lienevät haitallisia poikasia etsiville emoille ja hautoville lokeille ja tiiroille, sillä nehän haluavat nähdä ympärilleen. Näyttää siltä, että meillä on jälleen edessä mittavat raivaustalkoot syksyllä ja talvella.

Kuvan pesässä naurulokin poikaset ovat juuri kuoriutumassa. Nämä ovat myöhäisiä poikasia, sillä kuvaushetkellä 27.6. osa poikasista oli jo lentokykyisiä.

Ja tässä alla yksi neljästä tänä vuonna Seittelissä rengastetusta kalatiiran poikasesta. Tämä sai renkaan eilen 30.6. käydessämme paikalla Sini-Marian kanssa.

Yhteensä rengastimme pesimäyhdyskunnasta tänä vuonna 150 naurulokin poikasta ja 4 kalatiiraa. Pikkulokkien pesinnöistä osa tuhoutui tiheään kasvillisuuteen, osasta varttui muutama poikanen, joita emme onnistuneet tavoittamaan. Eilen 30.6. näimme kaksi lentokykyistä pikkulokin poikasta ja ainakin yhden tuhoutuneen munapesän (munat kylmiä). 27.6.-30.6. välisenä aikana joku nisäkäspetokin oli käynyt saarilla, sillä itäsaarelta löytyi useita hiljattain kuolleita poikasia, joista osasta oli jäljellä vai siivet. Supi tai kettu?

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että naurulokin pesinnät onnistuivat saarilla tänä vuonna hyvin ja meriharakkakin sai poikasia, joista ainakin yksi oli eilen elossa. Saarten kasvillisuuden poistaminen taitaa olla kuitenkin pesimämenestyksen edellytys jatkossakin.