5.7. - 6.7.2014 Kotikulmilla, paljon tunteja, vähän tuloksia...

Huomaan, että rengastushankkeet pyörivät päällimmäisenä mielessä tässä vaiheessa kesää. Viikolla odotin viikonloppua ja hyviä säitä, jotta maastossa olisi mukava touhuta. Ja hienosti sää lämpenikin. Suuntasin eilen Tuusulan Metsäkylään, jossa olen seurannut pikkulepinkäisten pesimäpuuhia useana vuonna. Lämmin ja aurinkoinen sää oli otollinen pikkulepinkäisten ruokailulennoille. Niin ainakin luulen, sillä lepinkäishavainnot jäivät tällä kertaa vain kahden reviirin toteamiseen, ennen kuin katsoin parhaaksi poistua alueelta. Nimittäin kyseinen laaja hakkuualue olikin nyt valjastettu enduromoottoripyöräilijöiden harjoitusradaksi. Rataa kiersi noin 20 moottoripyörää, joista lähti hirveä meteli. Tämä oli kova pettymys, sillä näyttää siltä, että lepinkäisten pesien etsiminen jää ensi vuoteen, sillä poikaset ovat maastossa hetkellä millä hyvänsä. Poislähtiessäni pähkinähakki lensi omintakeiseen tyyliinsä ylitseni. Niitä pesii pieni joukko Metsäkylän ympäristössä ja tämäkin lintu näytti kovin paikalliselta.

Seuraavaksi päätin käydä Keravalla, Myllynummen teollisuusalueella. Liejukana uida polskutteli varsin näkyvästi ahtaaksi käyneessä vesilutakossa. Kyseisestä vesiplotista on kolmannes uhrattu tänä kesänä jonkinlaiselle uudelle viemärirakenteelle. Sääli! Kalalokin pesintä kyseisellä lampareella onnistui rakennustyöstä huolimatta, sillä lampareen saarella pälyili epäluuloisen näköinen poikanen.

Viime vuonna syntynyt törmäpääskykolonia näyttää nyt vain kahden parin vahvuiselta. Etsin pesiä muualtakin lähiympäristöstä, mutta tuloksetta. Kaiken kaikkiaan Myllynummen teollisuusalueen avomaat ja pensaikot näyttävät erinomaiselta paikalta löytää jokin harvinaisuus, mutta vielä alueelta ei ole mitään erikoista löydetty.

Seuraavaksi ajelin Järvenpäähän. Lepolan lähellä pesii käenpiika jossakin. Tämä on arvaukseni, sillä lintu huuteli alueella keväällä ja viime viikolla näin ravintoa etsivän aikuisen. Nyt en löytänyt etsinnöistä huolimatta mitään. Oli siis syytä vaihtaa maisemaa. Päätin käydä Tuusulan Seittelissä hakemassa venepaikalta pari Loukon Mikolta saatua verkkokepiksi käypää keppiä ja silmäillä samalla lokkiyhdyskunnan tilannetta. Pumppukopille tullessani langalta lähti lentoon turkinkyyhky. Sain näpättyä siitä dokumenttikuvan linnun laskeuduttua noin 100 m päähän. Mitähän se täällä tekee? Aika outo paikka tälle lajille! Mutta joo, koko päivä maastossa ja 0 rengastusta. Aika siirtyä MM-jalkapallon pariin...

Ja tässä kuva ärsyttävästä naurulokista. Olemme arvattavasti rengastaneet hänen poikasensa ja siitäkös hän jaksoi muistuttaa! Lensi yläpuolellani loputtomaan pitkään, ilmeisesti haukkuen minut oikein perusteellisesti.

Mutta hieno lintu! Naurulokki on suosikkejani, sillä lajin energisyydessä on jotain vastustamatonta.



Jalkapallon jälkeen mietin aamun kuvioita ja päätin mennä kokeilemaan avomaalintujen pyyntiä Järvenpäästä, Ainolan altailta. Alueella on ollut runsaasti kiuruja, joita kaiken kaikkiaan rengastetaan Suomessa hyvin vähän. Heräsin klo 02 ja hurautin saman tien altaille ja viritin kaksi verkkopaikkaa otsalampun valossa. Aamiaiskahvit join autossa ja odottelin saalista. Kolme tuntia myöhemmin poistuin paikalta. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi kiuruja rengastetaan niin vähän.