Rastaskerttusen onnistuneesta pesinnästä Tuusulan Seittelissä saatiin vahvoja viitteitä 2.7. kun yhdistyksemme aktiivi Mika Asikainen havaitsi ilmeisesti ruokkivan linnun menevän kolmesti samaan paikkaan Seittelin kosteikon lokkisaarilla. Viikko on hirmuisen pitkä aika pesivän varpuslinnun poikasvaiheessa, sillä siinä ajassa poikaset kasvavat hyvin nopeasti ja muuttavat pian muualle syntymäpesästään. No, olimme siis viikon myöhässä mennessämme Sepon kanssa tutkimaan oletetun pesimäalueen järviruovikkoa. Nopeasti selvisi, että emme ole yksin. Ruovikko kuhisi kirvoja, jotka liisteröityivät vihreäksi ja tahmeaksi, makeantuoksuiseksi massaksi käsivarsiimme, vaatteisiimme ja itse asiassa kaikkialle. Myös toiseksi parhaat kumisaappaani vuotivat yllättävän vuolaasti. Näistä havainnoinnin pakollisista lisämausteista huolimatta reilun puolen tunnin etsinnällä löytyivät sekä viimevuotinen pesä että tämänvuotinen, nyt jo autio pesä. Pesän tuntumasta kuului myös rastaskerttusen varoittelua, joten oli hyvä syy olettaa, että lähistöllä olisi poikue ja emot.
Viritimme verkon pesäpaikan läheisyyteen ja varsin nopeasti rastaskerttusnuorukainen lensi verkkoon. Havaitsemamme kaksi muuta lintua olivat käsityksemme mukaan emot, mutta vahvassa auringonvalossa verkkomme oli niin näkyvä, että ne osasivat kiertää verkon.
Tässä alla rastaskerttusen iso maastopoikanen. Siipi ei ole vielä täydessä mitassaan, mutta riittävä lentopyrähdyksiin. Nokan suupielissä näkyy poikaslinnuille tyypillistä ihopoimun turpeutta ja päälaella poikasuntuvan jäänteitä. Siipisulat ovat aivan tuoreet ja siistit.
Tässä lähikuva rastaskerttusen vahvoista koivista.
Ja tässä kuva pesästä. Pesä on rakennettu sekä edellisvuotisten että tämänvuotisten järviruokojen varaan noin metrin korkeudelle vesirajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti